Kesä tuli kylppäriin!

Iloinen uutinen kaikille niille, joilla ei ole saunaa: ihanan koivu(vihda)n tuoksun saa aikaan Saaran Suven jalkakylpyaineella ihan tavalliseen kylppäriinkin! Tai keittiöön, miten vaan.

Sain tuossa joku aika sitten sähköpostia Keski-Suomesta, Anna-tytär kirjoitteli mulle näin: ”Tutustuin juuri blogiisi ja se vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kohtaamispaikalta. Mieleeni tuli juttuidea äitini yrityksestä, Saaran Suvesta. Kyseessä on yhden henkilön yritys ja "hieman" erilainen tarina kuin yleensä. Veikkaan, että lukijasikin voisivat olla kiinnostuneita niin tarinasta kuin yrityksestäkin.”

Saara ja kehäkukat, kuva Saaran Suvi

Oma kiinnostukseni ainakin heräsi, joten se tarina tulee nyt sitten tässä:

Saaran Suvi on uusi luonnonkosmetiikkayritys, mutta sen juuret ovat kasvaneet jo vuosikymmeniä. Saaran Suven perustaja ja omistaja on kemiläinen Saara Kotijärvi-Dianoff. Hän on 68-vuotias rautarouva, joka toteuttaa unelmaansa eläkkeelle päästyään. ”Kun toiset lopettavat, minä vasta aloittelen!”, pirteä Saara hehkuu.

”Olen paljasjalkainen kemiläinen, äitini juuret ovat Kiuruvedellä ja isän Nurmeksessa. 11-lapsinen perheemme asui pienessä punaisessa mökissä metsän reunassa ja kasvit tulivat tutuiksi jo lapsena. Mummo oli minulle läheinen ja hän tiesi niiden vaikutuksista paljon. Muistan kuinka hän hoiti minun polveni kuntoon ratamon lehdillä ja kuinka isä kylpi muurahaispesähauteessa kipujen takia.

Nykyisin olen neljän lapsen äiti ja neljän lapsenlapsen mummo. Toimin yli 30 vuotta lastenhoitajana sairaalassa ja päiväkodissa, mikä opetti paljon allergioista ja ihottumista. Sen takia en omiin tuotteisiini käyttäisi lisäaineita, en edes tuoksuja tai säilönta-aineita.

Sattumalta tulin hakeutuneeksi yrttienpomintakurssille jolla käytiin läpi niitä aikoinaan mummolta saatuja oppeja, ja paljon uusiakin asioita kun aloimme opetella salvojen, saippuoiden ja tukanpesuaineiden valmistusta. Monta vuotta tein sitten salvoja perheen tarpeisiin ja lopulta niistä kiinnostuivat ystävät ja tuttavatkin. Myönteisen palautteen myötä sain varmuutta oman yrityksen perustamiseen ja toiminimi Saaran Suvi rekisteröitiin 3. huhtikuuta 2009. Nyt on myös ensimmäinen veroilmoitus tehty.

Vaikka teen salvat alusta loppuun itse, koko perhe on mukana ja auttaa muissa asioissa. Ja lisäksi tietysti ystävät ja asiakkaat auttavat minua tuomalla kierrätyspurkkeja ja antamalla palautetta.”

Pyysin Saaraa kertomaan vielä lyhyesti muutamasta tuotteestaan:

"Kehäkukkavoide sopii kaikille vauvan poskista pyllyn hoitoon. Se käy erityisen hyvin herkälle, kutiavalle ja atooppiselle iholle ja sitä voi hyvin käyttää myös yövoiteena. Lisäksi se sopii myös koirien anturoiden suojaamiseen talvipakkasilla. Kehäkukat on poimittu omasta pihasta ja rypsiöljy on suomalaista, lisäksi rasvaseokseen on lisätty kookosrasvaa sen kutinaa poistavan vaikutuksen takia.

Psorisalva on kehitelty asiakkaitten pyynnöstä ja sitä on jo suunnitteluvaiheessa testattu vapaaehtoisin asiakasvoimin. Tulokset psoriasiksen hoidossa ovat olleet tosi hyviä! 

Lisäksi Saaran Suven yrttejä löytyy nyt myös saippuoiden muodossa, sisältäen kehäkukkaa, tuoksuvaa koivua ja ruusua sekä hoitavaa tyrniä. Valikoimaan on tulossa myös suolasaippua, jolla voi hoitaa akneihoa ja joka sopii myös deodorantiksi: takuulla alumiiniton ja ihoystävällinen vaihtoehto!

kuva Saaran Suvi

Kaikissa keittosalvoissani on sama perusresepti, eli itse kasvatettu tai lähialueelta kerätty kasvi + suomalainen rypsiöljy + kookosrasva + Annan appiukon tuottama mehiläisvaha. Niistä syntyy Saaran Suven voide.”

Saara ja Anna lähettivät mulle kokeiltavaksi muutaman tuotteen, nimittäin

juurikin tuon ihanasta kesästä muistuttavan, koivuntuoksuisen jalkakylvyn, sekä Mesihuuli-huulivoiteen ja lihassärkyyn tarkoitetun Mesiangervosalvan. Huulivoide onkin jo löytänyt paikkansa mun työkassissa, koska se sopii ihan täydellisesti huulipunan alle: sen päältä ei nimittäin punat lähde leviämään, mutta huulet pysyy pehmeinä vaikka on ollut kovia pakkasiakin!

Lihassärkysalvaa olen levittänyt hartioihin ja pohkeisiin muutamaan otteeseen, mutta totta puhuen niitä kyllä edelleen kolottelee, pitäisi varmaan lopettaa tuo urheilu niin siitä voisi päästä eroon... 

Voide leviää kyllä tosi helposti ja siinä on hauska sellainen mehiläispesän tuoksu!

Jos nyt siis siellä ruutujenne takana kiinnostuitte tästä kotimaisesta, lisäaineettomasta luonnonkosmetiikasta, niin ostopaikoista Saara kertoo seuraavaa:

”Käyn esittelemässä ja myymässä tuotteitani kerhoissa, saunailloissa ja muissa virkistystilaisuuksissa täällä Kemissä. Sukulaisten ja tuttavien mukana salvat ovatkin sitten levinneet pitkin Eurooppaa; Espanjaan, Ruotsiin, Saksaan ja Venäjällekin. Ihmiset tulevat myös kotoa hakemaan tuotteitani, jos myyntiesittelyä ei satu sillä hetkellä olemaan. Kemissä tuotteitani löytyy myös Kulttuurivoimalan Laituri-kaupasta.

Mieluiten hoidan kuitenkin myyntiä itse, sillä silloin saan oikeata tietoa tarpeista ja oireista ja voin paremmin auttaa asiakkaitani. Kaikki ovat siis tervetulleita kotiini ostoksille, mutta kannattaa toki soittaa ja sopia ajasta ensin. Tietysti myös posti kuljettelee pakettejani ympäri Suomea!

Pakkaan tuotteitani sekä uusiin, että kierrätyspurkkeihin, joista jälkimmäiset ovat hiukan edullisempia. Voiteeni sopivat kaikille ja erityisesti iho-ongelmaisille. Niissä on lyhyt raaka-ainelista, joten jos allergisia reaktioita ilmenee, niiden alkuperä on helppo selvittää.”

Saaran Suven kotisivuilta löytyy siis lisää tuotteita ja yhteystietoja!

Suosittelen lämpimästi!

Blogivieraana Varpu Tavi

Kukka Laakson opeilla treenaava karppikirjailija Varpu Tavi suostui myös tulemaan blogivieraakseni, ja kävimme tuossa sähköpostitse keskustelua muun muassa ruokavaliostamme.

Varpu on kirjoittanut kirjat Laihdu! sekä Laihdu Ilman Nälkää -kolmiosaisen sarjan, joiden esittelyt löytyvät tuolta jutun lopusta.

Hän on kirjoittanut myös kaksi kirjaa, joiden aiheena on naisten hormonitoiminta. Niistä uusin, Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin on tulossa mulle postissa ja siitä teemme myöhemmin toisen jutun. Sitä odotellessa kirjoitelkaahan mieleen tulevia juttuja tuonne kommenttilaatikkoon!

P: Kuten olen aiemmin blogissani kertonutkin, oma karppaukseni lähti liikkeelle klassisesta ”pitäis päästä eroon viidestä kosmetiikkakilosta” -tilanteesta, joita itse asiassa en koskaan edes tiputtanut -päinvastoin painoa on tainnut tulla muutama kilo lisää. Mites Varpu sinulla?

V: Taustani on jojolaihduttajan, jolla oli oikeasti liikakiloja. Painoin enimmilläni 95 kiloa. Ensimmäiset kymmenen putosivat melko lailla itsekseen, mutta loput liikakilot karistin sokeriabsolutismilla ja tärkkelystä rajoittamalla. Podin kaikenlaisia vatsavaivoja ja insuliiniresistenssiä, niihin löysin avun hiilaritietoisesta ruokavaliosta.

P: Eikös teillä ole Kukan kanssa meneillään ”ne viimeiset viisi kiloa” -proggis? Itsellä sen painolukeman merkitys on kyllä vähentynyt kummasti terveydentilan kohenemisen myötä -mullahan on sama juttu, että vatsavaivat hävisivät ja iho-ongelmat. Mutta tunnustan, että kyllä mä sitä viiden kilon tiristystä mietin joka vuosi. En vaan ole saanut aikaiseksi, kun sen poissa pitäminen on ainakin mulle ollut paljon paljon hankalampaa kuin sen tiputtaminen -joskin karpilla on kyllä vaatekoko säilynyt kutakuinkin samana nämä vuodet.

V: Onhan meillä. Tarkkaan ottaen kyse ei ole niinkään kiloista, kuin niin sanotuista "viimeisistä löysistä“. Näin yli viiskymppisenä ei laihduttaminen ole enää helppoa. Tällä ruokavaliolla tosiaankin voi elää nautiskellen ja suhteellisen normaalipainoisena pysyen, mutta jos on kunnianhimoiset tavoitteet, tarvitaan sitten enemmän hifistelyä!

P: Mulla on vatsa alkanut myös sietää muun muassa luomumaitotuotteita ja hapanmaitotuotteita, vaikka 20 vuotta söin pelkkää hylaa. Lihojen kanssa oli myös niin, että possun syönti loppui mulla vuonna -87 kamalaan närästykseen ja alkoi nyt muutama vuosi sitten uudelleen, luomulihoilla. Mun lempiruokaa onkin nykyään luomupossun kasler. Sinä olet ollut kirjoittamassa Laihdu Ilman Nälkää -keittokirjoja, mikä on sun oma lempiruokasi?

V: Tykkään oikeastaan kaikesta oikeasta ruoasta. Teen mielelläni riistapatoja tai isoja salaatteja, joihin laittelen aineksia aika ennakkoluulottomasti. Syön paljon ja monipuolisesti kasviksia, tykkään marjoista ja hedelmistä, joskus lisään ruokiin hiukan kvinoaa, amaranttia, tattaria tai hirssiä. Joskus syön hiukan ruisnäkkileipää tai hapankorppuja, eli en siis ole 100% viljaton.

P: Sama juttu, olen ruuan suhteen nykyisin aika liberaali ja valitsen syömiseni lähinnä siltä pohjalta, mikä tuottaa mulle aitoa mielihyvää. Muistan toki vuodelta 2006 sen fanaattisemmankin vaiheen, mutta nykyisin näen sen kyllä niin, että olin vaan niin kovin innoissani tällaisesta jutusta, joka oikeasti paransi omaa terveyttäni. Olisin halunnut, että kaikilla olis yhtä hyvin asiat. Mullahan oli teinivuosina myös kaikenlaisia kokeiluita, mm. anoreksiaa, raakaravintoa ja kasvissyöntiä. Siihen aikaan en kyllä ollut ketään ”käännyttämässä”.

Eniten mua ehkä harmittaa se, että jos nyt ajattelee vaikka kasvissyöjien ja vegaaneiden lapsia, niin heille tarjotaan koulussa kyllä vanhempien tahdon mukaista ruokaa, vaikka se perustuu pelkkiin henkilökohtaisiin uskomuksiin. Sen sijaan karppauksesta on yllin kyllin tarjolla tutkittua faktaa, mutta karppiäidin sana ei paina missään vaan lasten on syötävä sitä perunaa ja Keijua.

V: Kasvisruokailu on saavuttanut yleisen hyväksynnän vuosikymmenten kuluessa. Muistan kyllä hyvin ajan 1970-luvun alusta, jolloin olin vuoden pari kasvissyöjä teini-iän intomielisyydessäni ja orastavassa ympäristötietoisuudessani. Minusta sanottiin, että olen hurahtanut, ja minua pidettiin outona. Kasvissyöminen ei ollut Suomessa muotia vielä silloin.

Oma tavoitteeni on ollut alusta alkaen, että hiilaritietoinen ruokavalio hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi kasvissyönnin tapaan. Siksi olen karttanut kaikkea kiihkomielistä esiintymistä ja äkkijyrkkiä mielipiteitä, koska sellaisella taktiikalla ei saavuteta muuta kuin hihhulilahkon maine...

P: Ehkä sekin päivä vielä nähdään, onhan hiilarirajoitus jo saanut virallisen hyväksynnän sentään muun muassa Ruotsissa.

Mistä tuo kirjojen kirjoittaminen muuten lähti?

V: Olen koko aikuisikäni kirjoittanut ja tehnyt julkaisuja työkseni, mm. freelance-toimittajan, päätoimittajan, julkaisupäällikön ja mainostoimiston tekstipäällikön hommia. Alunperin sysäys oli oma kiinnostus; olen aika perusteellinen kun jostakin aiheesta innostun. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Olen opiskellut aineita, joista valmistuu kulttuurintutkijaksi. Nyt olen viime vuodet keskittynyt tutkimaan ravinto- ja terveyskulttuuria.

Olen saanut kirjoistani aika paljon palautetta, kyselyjä, kiitoksia terveyden palautumisesta jne. Olen hyvin käytännöllinen ihminen, joten lähestymistapani on aina maanläheinen ja konkreettinen. Pyrin auttamaan lukijoitani hyvään terveyteen ja normaalipainoon, kiinnitän erityisesti huomiota hormonitoiminnan tasapainottamiseen.

Haluaisin kuitenkin painottaa sitä, että jokainen meistä on yksilö, ja jokaisella meistä on oikeus, ja mikäli pyritään parhaaseen terveyteen myös velvollisuus etsiä se itselleen sopivin ruokavalio. En usko, että on olemassa mitään ruokavaliota, joka sopisi kaikille maailman ihmisille.

P: Olet syksyllä luennoimassa Evitan hyvinvointitapahtumassa yhdessä muun muassa islantilaisen Thorbjörg Hafsteinsdottirin kanssa. Hän on aikamoinen lisäravinteiden puolestapuhuja ja hänen juttuihinsa palataan varmaan vielä sen hormoniaiheisen postauksen yhteydessä. Käytätkö sinä lisäravinteita?

V: Käytän. Olen kiinnostunut aiheesta, mutta uskon lähinnä ei-synteettisiin ravintolisiin, ja pidän myös mukana aimo annoksen mielestäni tervettä skeptisyyttä. Pyrin aina syömään ravinteikkaasti ja monipuolisesti ja täydennän ruokavaliota vain tarvittaessa kuuriluonteisesti erilaisilla lisäravinteilla. Joitakuita testaan kerran, muutamat kuten Ubikinoni ovat jääneet pysyvästi valikoimaan. D-vitamiinia käytän talvella melko suurina annostuksina ja muun muassa Vogelin Strathia ja kalanmaksaöljyä kuureina. Välillä pidän taukoja esimerkiksi niin, että syön niitä viitenä päivänä viikossa ja viikonloppuisin jätän ottamatta. Saatan myös käyttää jotakin lisäravinnetta kuukauden tai pidempään kestävän kuurin kerran vuodessa.

Lisäravinnekuvioissa kannattaa kyllä olla valppaana. Tällä hetkellä esimerkiksi kalaöljykapseleitten suosio on kasvanut niin suureksi, että tuottajilla on vaikeuksia saada laadukkaita raaka-aineita. Niinpä viisaampaa on syödä tarpeeksi usein kalaa, jos se vain on mahdollista. Itse en talvisin saa syötyä tarpeeksi kalaruokia kun meillä on tässä osassa Saksaa vähän huonot valikoimat, joten joudun täydentämään kalaöljyjen saantia purkista, mutta mökillä Suomessa syömme kalaa niin paljon kuin mahdollista.

P: Entäs sun ajatuksia sellaisista hyvin ristiriitaisia tunteita herättävistä ruoka-aineista kuten kahvi, soija, naudanliha ja superfoodit?

V: Luontohan on täynnä superfoodeja! Minusta superfoodeja ovat lähiseudulla luonnonmukaisesti tuotetut tai villinä kasvavat kasvit, marjat, hedelmät, laidunliha, tilamaito jne. Olennaista on alhainen jalostusaste. Macajauheet ja gojit ja kumppanit ovat erinomaisen taitavasti markkinoituja, pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, hypetettyjä ja kalliita. Olen kokeillut niitä, enkä havainnut mitään muutosta olemisessani. Ainoastaan kaakaonibseihin jäin koukkuun.

Juon luomukahvia päivittäin kolme isoa mukillista. Säilytän kahvin jääkaapissa, jotta sen sisältämät rasvat eivät härskiintyisi. Rakastan tummapaahtoista, vahvaa kahvia, ja suuri herkkuni on kahvi kermavaahtohatulla.

Olen vaihdevuosikirjojani varten perehtynyt soijasta tehtyihin tutkimuksiin ja tullut siihen tulokseen, että kun soijaa käytetään aasialaiseen tapaan sillä on mahdollisesti terveyttä edistäviä vaikutuksia. Aasialaisella tarkoitan siis sitä, että työvaiheita ovat sekä papujen liottaminen, että maitohappokäyminen ja ruoka valmistetaan niin, ettei soija ole ainoa proteiinilähde.

Länsimainen raffinoitu soija sen sijaan saattaa haitata eräiden ravinteiden imeytymistä ja aiheuttaa allergisia reaktioita. Soijajauheitten syömisestä ei ole mitään hyötyä vaihdevuosioireissa. Soijan sisältämien kasviestrogeenien vaikutus on nykytutkimuksen perusteella aika kaksipiippuinen juttu. Ne saattavat parantaa hormonitasapainoa tai toimia hormonihäiritsijöinä.

Syön itse mieluiten riistaa tai jos sitä ei ole saatavissa luomulihaa. Minusta olennaista on se, että eläin on saanut laiduntaa vapaasti. Silloin lihassa on sille ominainen luontainen rasvahappokoostumus. Tehotuotetun lihan rasvahappoprofiili on muuttunut, enkä pidä sellaisen syömistä erityisen terveyttä edistävänä.

P: Tuon olen huomannut itse ihan konkreettisina vatsavaivoina. Mainitsinkin niistä tuon yhden ruokaohjeeni ohessa.

Esitelläänpä vielä lyhyesti se uusin kirjasi Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin, jota siis odottelen innolla postiluukustani ihan näinä päivinä. Minä kun luulin, että se olisi suunnattu yli viiskymppisille naisille, mutta sinä sanoit, että mun kannattaisi se lukea mahdollisimman pian.

V: Kirja on tosiaan suunnattu kaikille yli 35-vuotiaille naisille. Siinä iässä jo kannattaa aloittaa vaihdevuosioireiden ennaltaehkäisy, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Lisäksi hyvin monet nuorehkotkin naiset potevat nykyisin estrogeenidominanssia, joka aiheuttaa PMS-oireita, lapsettomuutta jne.

Kirjan takakansiteksti pelkistää asian:

"Naisen elämä ei ole pelkkää estrogeeniä. Se on myös insuliinia, kortisolia, adrenaliinia, keltarauhashormonia ja testosteronia. Hormonitoimintaa voi luonnonmukaisesti tasapainottaa ruokavaliolla, yrttihoidoilla sekä munasarjojen ja kilpirauhasen toimintaa aktivoivilla joogaharjoituksilla. Hektinen elämäntapamme, stressi ja virheellisesti painottunut ruokavalio sekä ympäristöestrogeenit sotkevat naisen hormonitoimintaa usein hyvinkin perusteellisesti. Siksi podemme unettomuutta, hermostuneisuutta, lapsettomuutta PMS- ja vaihdevuosioireita.Tässä kirjassa neuvotaan, miten voit saavuttaa hormonaalisen tasapainon ilman synteettisiä hormonikorvaushoitoja ja elää luonnollisesti sellaisena naisena kuin sinä olet."

Kirjassa esitellään myös Dinah Rodriquesin kehittämä hormonijoogaterapia, jossa on aineksia astangasta ja kundalinijoogasta ja tiibetiläisistä energiakiertotekniikoista. Se on dynaamisempaa ja vauhdikkaampaa kuin hathajooga.

P: Kiitos Varpu, jätetään se siis hautumaan vielä ja palataan aiheeseen loppukesällä!

Blogin lukijoilleni tiedoksi, että kirja löytyy kirjastoista, mutta ainakin PK-seudulla niitä taisi olla 8 kappaletta ja varausjonossa noin neljäkymmentä kiinnostunutta, joten nopeammin kirjan saa käsiinsä AdLibris-, Bookplus- tai Booky-nettikaupoista.

Niistä löytyy myös Varpun muita kirjoja:

• Laihdu! Vasta-alkajan opas hiilihydraattitietoisen ruokavalion aloittamiseen, ilman monimutkaisia tieteellisiä selityksiä.
• Laihdu Ilman Nälkää; perusteos, jossa kerrotaan mahdollisimman kansantajuisesti, miksi ihmisen biokemia ja aineenvaihdunta sekä lukuisat ravitsemustieteelliset tutkimukset tukevat käsitystä hiilihydraattien rajoittamisen terveellisyydestä.
• Laihdu Ilman Nälkää, hiilihydraattitietoista kotiruokaa; keittokirja, joka antaa ohjeet käytännölliseen ja säästäväiseen sekä ennen kaikkea suomalaiseen tapaan syödä hiilihydraattitietoisesti. Suomalaisuus tarkoittaa paitsi perinneruokia, myös kansainvälisiä vaikutteita saanutta nykysuomalaista kotiruokaa.
• Laihdu Ilman Nälkää, juhli hiilihydraattitietoisesti; tästä kirjasta saat ohjeet syyllisyydestä ja repsahdusajattelusta vapaaseen juhlimiseen. Voit yhdistää laihduttamisen herkutteluun ja ilonpitoon, ilman että dieettisi kärsii. Löydät kirjasta hiilihydraattitietoiset ruokaohjeet kaikkiin kalenterivuoden juhliin sekä erilaisiin perhejuhliin. Kirja on loppuunmyyty, mutta Varpulla on kuulemma vielä 4 kappaletta kellarivarastossa, jos joku vielä haluaa kirjan itselleen. Voi siis laittaa Varpulle sähköpostia!
• Nainen parasta vuosikertaa (kirja on loppuunmyyty, mutta löytyy kirjastoista); perinteinen lääketiede suosittelee naisille tavallisesti synteettisiä hormonikorvaushoitoja tai kirurgisia toimenpiteitä, vaikka useimmat hormonaaliset epätasapainon tilat ovat korjattavissa elämäntapamuutoksilla. Tämän kirjan tarkoitus on antaa naisille eväät valistuneiden ja itsenäisten valintojen tekemiseen vaihdevuosien tullessa ajankohtaisiksi, sekä valaa rohkeutta ja itseluottamusta uskoa omaan intuitioon hormonihäiriöitten hoitamisessa.

Fiittari... Garbagebag

»»» In English

Etsyssä myydään muutakin kuin koruja, esimerkiksi laukkuja. Garbagebag on yksi näistä putiikeista.

Mistä se on saanut alkunsa?

Parikymmentä vuotta sitten minun piti koulutyönä tehdä lahja, joka kuvastaa saajansa persoonallisuutta. Olin opiskelijana tietysti rahapulassa, mutta satuin paikalle kun äitini tyhjensi kaappejaan viedäkseen tavaraa roskikseen. Ratkaisin siinä sitten hänen ongelmansa ja hän minun.

Muutama vuosi sitten aloin miettiä ympäristömme tilaa ja kaikkea tätä ympärillä olevan roinan määrää ja muistin muistin aikoinaan roskiinmenevistä materiaaleista valmistamani laukun. Siitä sitten sai alkunsa Garbagebag-putiikki. Laukkujani ostavat ihmiset, jotka ovat huolissaan luonnonvarojemme riittävyydestä, mutta eivät silti halua piehtaroida kurjuudessa.

Esitelläänpä muutama näistä uniikkilaukuistasi:

1. Art-aud -malliston ensimmäinen laukku Bleeding Strawberries by the Time of a Sunset Glow on valmistettu keinonahkatakista, vakosamettihameesta ja huonekalutehtaan mallitilkuista.
2. Metropolis 1 -käsilaukku hopeanvärisistä ja mustista kierrätetyistä vaatteista ja romuraudasta. Pehmustetun kantokahvan ansiosta laukkua mukava kantaa myös olkapäällä.
3. Neubauten -malliston olkalaukku nahkatakista, sähköjohdoista ja tietokoneen osista.

Kehtaatko paljastaa meille mistä inspiraatiosi syntyy?

Inspiraation saan yleensä musiikista, elokuvista, kirjoista ja kuvataiteesta. Valmiit esineet muotoutuvat sitten sen mukaan minkälaisia materiaaleja onnistun löytämään kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja ystävien ullakoilta. Outsapopin sivuilta saa myös paljon ideoita joita voi itse työstää eteenpäin.

Kiitos Anne! Muillekin kassialmoille (minun lisäkseni siis) tiedoksi, että Garbagebag-mallisto löytyy osoitteesta garbagebag.fi.

Blogivieraana Kukka Laakso

Urheilujuttuja on toivottu lisää tänne blogiini ja sen yhden videon lisäksi toinenkin (jalkajumppavideo) on viimein työn alla. Sitä ennen kuitenkin asiaa kahvakuulailusta, johon hurahdin itse pari vuotta sitten puolivahingossa. Ai mikä kahvakuula?  

Fantastinen Kukka Laakso on itseäni paljon parempi avaamaan kyseistä termiä ja lajia ja kirjoitteli teille tällaista: 

Kahvakuula (girya, kettlebell) on pyöreä metallinen pallo jossa on kahva.

Alkujaan se on venäläinen viljapunnus, josta tuli voimailuväline. Sitä käytettiin woimailuun 1900-luvun alussa Suomessakin, mutta sittemmin se unohtui – tullakseen takaisin melkein 100 vuotta myöhemmin amerikkalaisten esittelemänä hardcore-välineenä.

Kahvakuulalla kilpailtiin Neuvostoliiton maissa Girevoy Sportiksi nimetyssä lajissa jo vuosikymmeniä sitten ja kilpaillaan edelleen. Mukana ovat samat klassiset nostot kuin painonnostossa eli tempaus ja työntö sekä rinnalleveto+työntö omana lajinaan.

Miksi se on nyt Suomessa niin pinnalla?

Uskon kahvakuulan olevan pinnalla siksi, että sillä tehtävä harjoittelu on monille uudenlaista. Vaikka urheilijat ovat tehneet vastaavia liikkeitä iät ja ajat, peruskuntoilijalle ne on uusia. Koen, että ihmisille on esitelty uudenlainen, isompi tapa liikkua. Painoa heilautetaan ja temmataan, heitellään ja tehdään suuria liikeratoja. Se on myös paljon puhutun tehokkuuden salaisuus: lihaskuntotreeni, joka kehittää myös hapenottokykyä. Ja melko lyhyessä ajassa, koska kauaa ei jaksa.

Voima sotketaan kahvakuulaharjoitteluun ehkä vähän korostetun paljon. Pitäisi muistaa, että painot ovat kuitenkin kevyitä ja sarjat pitkiä. Kuula on lyömätön väline nimenomaan yleiskuntoiluun ja voimakestävyyden kehittämiseen. Staminaa, sitä se tuo.

Mitään varsinaista taikaa välineessä ei ole, ovenpidikkeenä kahvakuula ei ole kovinkaan tehokas. Ei se mikään aromipesä ole, että sen kun ostaa ja odottaa.

Kukas sinä muuten oikeastaan olet ja miten susta tuli kahvakuulalähettiläs?

Kukka Laakso, Turkuun juuttunut maailmanmestari-kahvakuulaurheilija, -ohjaaja (WKC Kettlebell Lifting Coach & Master Trainer) ja free-toimittaja. Yhden lapsen äiti, yhden barbaarisen miehen tyttöystävä. Koulutukseltani olen medianomi ja ammatiltani copywriter. Tai no, olin. Olin kymmenen vuotta mainosalalla sitä opiskellen ja töitä tehden, kunnes ihan hiljattain lopetin työt mainostoimistossa ja ryhdyin vapaaksi joksikin.

Mutta että oikein Lähettiläs? :-) En tiedä olenko varsinaisesti lähettiläs, pikemminkin fanaatikko! Tekniikka-, taito- ja treenifanaatikko.

Olen kyllä koko kahvakuulaurani ajan vuodesta 2006 alkaen pyrkinyt siihen, että ihanan välineen ja lajin tunnettuus kasvaisi. Olen kirjoittanut artikkeleita, vetänyt leirejä, antanut haastatteluita, riidellyt ja vängännyt asioista. Mutta ennen kaikkea olen itse treenannut, kilpaillut, matkustanut ja kokemuksen kautta oppinut asiaa. Lisäksi ollaan mm. Suomen Kahvakuula ry:n kanssa aikoinaan tehty ilmainen aloittelijan opas kuvineen nettiin ja onhan sitä ladattu tuhannet kerrat. On ihan hauskaa mennä saleille opettamaan ja löytää opas ja oma kuva seinältä. Kyseinen vihko on toki löytynyt myös sotalaivan vessasta.

Aiempi liikuntataustani juontaa vuosikausiksi saleille, perinteistä talja alas, nuppi ylös -nykimistä siis. Olen tietysti kokeillut myös joukkuelajeja, kamppailulajeja ja yhtä sun toista, mutta vasta kahvakuulaurheilusta löysin intohimoni. Liikunnasta ja hyvinvoinnista tuli elämäntapa eikä vain neljästi viikossa tehtävä ohjelmoitu harrastus.

En ole synnynnäinen voittaja enkä kilpailija ensinkään. Oikeastaan löysin liikunnan kunnolla vasta aikuisiällä. Teininä olin se, joka leikki pyörtynyttä pururadalla, ettei tarvitsisi hiihtää tai juosta cooperia. Yläasteen liikunnanopettajalle vaan terveisiä!

Kerro lukijoilleni kolme hyvää syytä, miksi jokaisen pitäisi aloittaa kahvakuulailu!

1. Se tuo mukavaa vaihtelua, kun lähtee ulos salilta ja nurmikolle nostamaan kuulaa!
2. Kaikkien tulisi nostaa painavia asioita eli mielellään rautaa. Etenkin naisten, jotka haluavat kiinteytyä, olla ryhdikkäitä tai säästyä osteoporoosilta.
3. Jos jokin näistä houkuttaa niin kuula on oivallinen valinta: kestävyys, voima, nopeus, liikkuvuus, painonpudotus, kehonhallinta, hauska treeni, kova treeni... Taisi tulla jo enemmänkin kuin kolme!

Kenelle kuulailu sopii?

Tavoite ratkaisee sen, sopiiko kuulaharjoittelu itselle vai ei. Toki uskon vilpittömästi, että kuulaharjoittelu tekisi hyvää kaikille urheilijoista konttorisotureihin ja kotiäiteihin. Ei sen kanssa oikein voi mennä pieleen jos on malttia opetella tekniikat ja perusliikkeet kunnolla. Kovin ylipainoisille se voi olla helppo tapa pudottaa painoa: vaikka polvet eivät kestäisi juoksemista, kuulaa voi silti heiluttaa ja tehdä sillä tehokkaita treenejä.

Kun hallitsee nostamisen perusteet, kahvakuulan kanssa pääsee käsiksi sellaisiin treeneihin, joiden veroisia ei yksinkertaisesti ole. Jos voimakestävyys, työkapasiteetti, väsymättömyys ja hyvä kroppa kiinnostavat, niin ei muuta kuin aloittamaan.

Kehittyminen ei ole mikään yhden yön juttu, eikä kahvakuula pelasta kenenkään maailmaa. Timmiksi ei tulla viikossa, mutta jos laittaa ravintopuolen kuntoon ja aloittaa treenit nyt, niin on pikkujouluksi bikinikunnossa!

Mielestäni liikkumaan oppiminen on prosessi, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Salilaitteessa istuminen ja loitontajalihasten nykiminen ei ole liikkumista, se on istumista. Iänikuinen höpötys kiinteytymisestä ja siitä että "en halua isoja lihaksia" on väsyttävää. Oikeasti kiinteytyminen edellyttää sitä, että rasvaa lähtee ja lihasta tulee tilalle. Ja lihaksen "tuleminen" edellyttää painojen nostamista. Jos nostat, voit olla kiinteä. Jos et nosta, olet vetelä. Piste.

Kuuliahan on vaikka minkä kokoisia lähtien kahdesta kilosta. Onko niistä muutaman kilon kuulista muuhun kuin paperipainoksi?

Ei ole.

Miksi ostaa erikseen tuon kokoisia kahvakuulia, kun vesipullo tai kynttilänjalka tai muovinen sängyn alle unohtunut joululahjakäsipaino kävisivät yhtä hyvin?

Kahvakuulaharjoittelussa käytetään kehon suurimpia lihasyhmiä ja voimaa opetellaan tuottamaan jaloista. Kaksikiloisen painon heiluttelussa kaksin käsin, jalkavoimia käyttäen ei ole mitään järkeä. Maitotölkkiäkin nostetaan yhdellä kädellä ja joskus jopa ylähyllylle.

Toki siinä vaiheessa, kun laitetaan painoja pään päälle ensimmäistä kertaa, kannattaa valita paino, jonka pystyy hallitsemaan. Eli joo, 4 kg voi joskus olla ihan järkevä aloituspaino, mutta silloinkin heikko lenkki tuppaa olemaan koordinaatio, ei voima.

Me naiset synnytetään nelikiloisia vauvoja, kannetaan lapsia ja kauppakasseja, siirrellään huonekaluja jne. Harva äiti rippikouluikäisiä lapsia nostelee, mutta 25-kiloisetkin tenavat vielä heiluvat sylissä ihan ongelmitta.

Sitten kun mennään salille harjoittelemaan ja kuntoilemaan, valitaan joku helvetin koiranluu treenipainoksi. Arjessa pärjätään hyvin, mutta kun tulee kyseeseen harjoittelu, kaikki alkaa mennä pieleen. Liikeradat jotenkin katoavat ja keho lakkaa toimimasta. En ole kuullut äidistä, joka olisi musertunut oman lapsensa alle, mutta kun maassa on pieni rautainen pallo, se muuttuu ylivoimaiseksi haasteeksi.

Ei se ole ylivoimainen ja useimmat jotka kokeilevat, huomaavat sen nopeasti. ”Eihän tämä paina mitään!”, sanotaan ja kuula heiluu hienosti. Niin, ei se paina mitään, koska mukana on liike, joka tuo siihen vauhtia. Jalat kyllä jaksavat - ja toisaalta liike haastaa samanaikaisesti myös keskikehon lihaksia ja tasapainoa.

Olen tainnut itsekin hyödyntää ihan liian vähän noita kuulan eri ominaisuuksia, mistähän kannattaisi lähteä hakemaan lisää tietoa?

Ensin kannattaa tietysti suunnistaa Kahvakuula ry:n nettisivuille ja tässä on muutamia muita linkkejä, joista voi lukea aiheesta lisää: 

• Blogini ja oma saittini
• kahvakuulaurheilun suurlähettilään Marko Suomin blogi
• Varpu Tavi, sekä bloginsa Iltalehdessä
• IceChamber on Kaliforniassa sijaitseva iso sali, jossa on kaikki mitä ihminen elääkseen tarvitsee. Blogissa aina päivän treenejä ja kuvia.
• Suosikkisalini Turussa Bigboy Barbell Gym
• Mitä kokkailuun tulee, Google ei ole Monkeyfoodin rinnalla mitään
• Another interview

Tuomo Kilpeläisen kirja Kahvakuulalla kuntoon on ensimmäinen suomenkielinen perusteos, joka kannattaa lukea jo ennen kuin menee (jos menee) ostamaan omia kuulia. Varpu Tavin arvio kirjasta löytyy täältä.

Lisäksi uusimmasta Sport-lehdestä 5-6/10 löytyy Kukan haastattelu (lehtipisteissä 6.7. saakka), samoin uudesta Kunto-lehdestä.

Suuri Kiitos sulle Kukka ajastasi! Meikäläinen sai tästä ainakin ihan uutta motivaatiota ja taidankin lähteä tästä saman tien treenaamaan!

Fiittari... gbkoru

»»» English Blog

Korut taitavat olla suosituimpia myyntiartikkelita tuolla Etsyssa, ja niitä tekee myös GB-Korun Gunilla. Tervetuloa blogivieraakseni, aloitetaan taas näiden upeiden tuotostesi esittelyllä:

Desert Canyon,  ruskeaa ja turkoosia; usean artistin käsintehtyjä helmiä ja riipuksia, eri muotoja ja pintoja, siemenhelmiä, lasihelmiä, antiikkikuparia ja messinkiä.

Agate Leaf, punaruskeita luonnonmateriaaleja; makeanveden tikkuja, eri muotoisia kivihelmiä, siemenhelmiä, kristalleja ja hopeaa.

Faux Cinnabar, erilaisia kaiverrettuja pintoja; jaspista ja faux-cinnabaria sekä kuparia.

Mistä saat inspiraatiosi?

Luonnosta, lehdistä, kirjoista, kangasnäytteistä, astioista, vaikka mistä! Useimmiten aloitan riipuksesta ja yhdistelen siihen erilaisia materiaaleja ja helmiä. Joskus palaset loksahtavat nopeasti kohdalleen, joskus katselen ja muuttelen viikkoja ennen kuin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Käytän paljon artistien tekemiä helmiä, riipuksia ja korunosia. Kestosuosikkejani ovat akaatit, jaspikset, kupari ja messinki. Jokainen koru on uniikki eikä mitään sarjatuotantoa.

Olen pienestä pitäen tehnyt erilaisia käsitöitä: ommellut, virkannut ja neulonut. Koruja olen tehnyt kuutisen vuotta. Teen päätoimenani ”tylsää” toimistotyötä ja tällä konstilla rentoudun ja saan ajatukset pois kaikesta muusta. Samalla saan jotain näkyvää aikaan käsilläni. Nautin siitä suunnattomasti!

Etsy-kaupan pitäminen on siis todella mukava harrastus!

Mielestäni jokainen nainen on kauniin korun arvoinen! Ne piristävät arkea ja tekevät juhla-asuista spesiaaleja. Itse pyrin siihen, että korujani voisi käyttää vaikka joka päivä.

Entäpä sinun linkkivinkkisi?

Olen listannut suosikeitani omaan blogiini. Niistä haluaisin erikseen mainita suomalaisen Jane Myrskyn upeat käsintehdyt lasihelmet, sekä ulkomaiset blogit Beads of Clay ja ABS, joista saa hyviä shoppailuvinkkejä ja ideoita.

Kiitos vierailustasi Gunilla, nämä ovat kyllä aivan fantastisia statement-koruja!

Jos siis joku lukijani nyt pähkäilee, millä koristaisi kesäjuhla-asunsa niin kurkistahan tuonne Gunillan kauppaan!

Fiittari... Mishibu

Mishibulla on herkkupuoti tuolla Etsyssä ja mikä parasta, näitä kakkuja ja leivoksia voi nauttia ihan rajoituksetta -myös me karpit!  

Aloitetaan maistiaisilla, Misihibu suosittelee

Little Cake Earrings, mustikka-banaani -kakkukorvikset

Fiittari... Tuuni

Itse rakastan tunkea vanhoja esineitä ja pitsejä sisutukseen ja mulla on 1950- ja 60-lukujen lakanoista ommeltu sohvanpäällinenkin. Siihen aikaan kankaat olivat laadultaan aivan toista kuin nykypäivänä. 

Haastattelusarjani seuraava vieras Tuuni käyttää töihinsä mm. näitä lakanakankaita, jotka ovat paksuudeltaan kuten tämän päivän huonekalukankaat sekä ihania pitsejä.

Fiittari... Stella Kim

»»» In English

Ajattelin, että voisin esitellä blogissani muutamia muitakin bloggareita ja Etsy-käsityöläisiä ja korutaiteilija Stella Kim oli niin kiltti, että tuhlasi aikaansa vastatakseen mun kysymyksiini.

Suuri kiitos hänelle!