Mulla on uusi lempikirja

Ostin ennen Saksaan lähtöä pokkarina helmikuussa näkemäni leffan True Grit. Valinnan ratkaisi tämä lainaus Donna Tarttin jälkisanoista:

Kova kuin kivi julkaistiin 1968. Kun se ilmestyi, Roald Dahl kirjoitti, että se oli paras romaani johon hän oli törmännyt pitkään aikaan. "Piti sanomani, että se on paras romaani johon olen törmännyt sitten... Hiljennyin. Sitten minkä? Mistä kirjasta olen nauttinut enemmän viimeisen viiden vuoden aikana? Tai viimeisen kahdenkymmenen?"

Luin kirjan menomatkalla lentokoneessa ja tullessa uudelleen. Ajattelin ottaa sen mukaan myös jos pääsemme lähtemään rannalle tässä viikonloppuna. Luulen, että sen jälkeen kykenen jo siteeraamaan sitä sieltä täältä...

Vaikka jotkut muut -tässä tapauksessa Coenin veljekset- ovat päättäneet puolestani miltä kirjan henkilöt näyttävät, olen heidän kanssaan erittäin samaa mieltä (verrataan nyt vaikka niihin Henning Mankellin Wallander-filmatisointeihin, joissa on se ei niin tippaakaan Wallanderin näköinen Krister Henriksson pääosassa...)

Elokuvassa on muutettu noin kaksi kirjan juttua. Yksi on lista Mattien isältä ryöstetyistä esineistä ja toinen La Boeuf:n saamat vammat. Leffaa on tietysti jouduttu myös tiivistämään, mutta hahmoista ei ole jätetty mitään olennaista kertomatta. Kerrankin kirja siis tarjoaa vain runsaasti syventävää materiaalia ihmisten motiiveista ja persoonallisuudesta. Mattie Rossin ääni on tunnistettavissa, kumpaankin suuntaan.

Kirjassa on ainoastaan 224 sivua, joten se sopii sellaisellekin lukijalle joka ei ahmi tekstiä kuten minä teen. Se ei myöskään paina kovin paljoa, joten sitä on helppo kuljettaa mukana. 

PS. Puolisoni, joka ei lue muuta kuin scifiä tuumasi niin ikään, että "se on hyvä kirja". Lue itse jos et usko! 

The one hundred

»»» English translation below
Tein siis viime viikolla lopulta kolme reissua Hulluille Päiville. Ensimmäisen saldo oli se yksi pölyjenpyyhkimishanska, toisen yksi kirja ja kassillinen ruokaa (ja kolmannen se yksi uus pirssi joka sais tulla jo!).

En käsitä tätä kansivalintaa, joka aivan kerää kaikki sormenjäljet. Koko pino oli yhtä törkeen näköisiä.

Lyhyen selailun jälkeen multa puuttuu ainakin seuraavat tyylinaisen olennaiset tykötarpeet:
Aviatorit ja Wayfarerit (sovitettu on, en hanki!), BlackBerry (rumia ja kömpelöitä eikä niitä vissiin edes myydä Suomessa. Sitäpaitsi mulle on tulossa duunista joku nokialainen.), rengaskorvikset (ei mulla ole reikiäkään), LWD, smokki, safarijakku, Puccia ja Missonia (jälkimmäisen huiveja olen kyllä katsellut sillä silmällä) ja omalla logolla varustetut kirjepaperit.

Sekä tietysti joku neljästä investointilaukusta;
LV Speedy (juu ei kiitos)
Chanel 2.55 (kehtaisin käyttää mutten laittaisi siihenkään omia rahojani)
Gucci Jackie O (mä en edes tiedä mimmonen tuo nyt sit on, mutten myöskään muista ikinä nähneeni Guccilla laukkuja joista tykkäisin. No niin, Googlettelun jälkeen sanon edelleen että ei kiitos!) tai
Hermes Birkin (no tietenkin).
Itse asiassa musta se Fendi jonka trokasin systerille viime vuonna on kaunein tähän mennessä vastaan tulleista logolaukuista. Enkä mä nyt ainakaan semmosta vois itelleni hankkia. Enää. Yksi perheessä varmaan riittää. Jos investoisin, niin se ois sitten Diorin Gauchoon.

Tuo Valid Passport on hauska rivi. Jostain muistan kuulleeni, että jenkeistä noin 3%:lla sellainen onkin.

Mites muilla, joko on pantu kirjepaperit tilaukseen? 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

 »»» I've been reading Nina Garcia's book and listing stuff I should obviously have to be stylish (Aviators, hoop earrings, something from Missoni and Pucci and Monogrammed Stationary. And a Gucci or LV bag).

Or not, I don't like those, except I'd like a Missoni scarf. Not sure about the stationary, either. Do you have Monogrammed Stationary???

I'd like to add, that Nina should have someone to pic a better material for the book cover. It looks disgusting.

Tänään on yhtä maanantai kuin eilen ja huomenna

Kuva lainattu
kirjan promosivuilta

Sain uunituoreen Maanantaisoturit-kirjan postissa päivää sen ilmestymisen jälkeen ja ahmaisin sen samantien. (Siinä meinasi jopa Dr House jäädä toiseksi, muttei sittenkään. Sori tytöt -anteeksi- mimmit Kukka ja Varpu!)

Molemmat kirjailijat ovat siis olleet haastateltavana tässä blogissa ja molempien kanssa jaoin runsaasti ajatuksia niin ruuasta, treenistä kuin maanantaisoturuudesta jo etukäteen, joten mitään maailmaa mullistavaa ei mulle kirjasta avautunut. Siitä huolimatta se on ollut ilmaantumisestaan saakka sängyn vieressä iltalukemisena ja olen sieltä napsinut iltapaloja aina ennen nukkumaan menoa. Onpa niistä päässyt Puolisokin osalliseksi.

Tykkään erityisen paljon tavasta jolla kirja on kirjoitettu, siihen upotetusta huumorista ja sanaleikeistä. Lisäksi tykkään siitä, että asiat sanotaan suoraan:

Mihin tämä ottaa? -Päähän.

(Se mistä en tykkää on kuvien painolaatu. Värikuvaa ei voi suoraan pistää kuvitukseksi mustavalkoiseen kirjaan vaan sille pitää tehdä kaikenlaisia juttuja ensin, jotta kuvasta ei tule mustaa mössöä.)

Tunnen vastustamatonta halua ehdottaa Espoon Työväenopistolle, että järjestetään syksyllä Maanantaisotureiden elämäntapakurssi ja tehdään tästä sinne oppikirja. Itsekin jokusen syksyn sohvanpohjassa viettäneenä (suklaavanukasta ja Kaunareita ahmien) voisin antaa oppilaille kirjan motivointivinkkien lisäksi pari omaakin vinkkiä.

Lisäksi en nyt vaan voi olla ylistämättä tuota kuulaa treenimuotona, ja mulla on syytä uskoa, että kirjassa kerrottu selluliitintappovaikutus on totta. Eilen illalla löysin nimittäin uuden montun mun pakarasta, sellaisen, jota ei ole liki viiteentoista vuoteen nähty. Jos sellainen voi ilmaantua tämän vuosikerran takalistoon, mitä tapahtuukaan nuoremmille!?!

"Maanantaisoturit kertoo kurittomuudesta ja kurinalaisuudesta. Ehdottomuudesta, armosta, aitoudesta ja valheesta. Bataatista, piimästä, hampurilaisista, meijerivoista ja magnesiumista. Suurista liikkeistä, kahvakuulista, hiekkasäkeistä, tempauksista, työnnöistä, voimasta ja vakiopaheista. Kateudesta, laiskuudesta, itsepetoksesta ja turhamaisuudesta. Tutustu Maanantaisoturin ruokavalioon, smoothie-ohjeisiin ja old school -treenivälineisiin!

Maanantaisoturi voi olla kuka tahansa 10-100-vuotias, joka tietää että koskaan ei ole liian aikaista eikä liian myöhäistä. Maanantaisoturi aloittaa tänään. Hän valitsee valon, voiman ja terveyden. Huvin ja urheilun vuoksi!"

Hanki omasi kirjakaupasta tai BookPlussasta! Mieluiten heti.

Illan agenda - Tonight's agenda

Kirjahylly - Bookshelf

»»» English translation below
Kaikenlaiset postausvinkit otetaan ilolla vastaan, niin myös Heidin ja Annen tarjoilema kirjahyllyn esittelyhaaste. Tehkää toki perässä:

Meidän hylly oli alunperin tuplasti korkeampi ja koivun värinen ja se toimitti työ- ja olohuoneen tilanjakajan virkaa edellisessä kodissa. Tähän asuntoon muutettaessa siitä siirrettiin LP-levyt laatikoissa kellariin ja CD-levyt työhuoneen hyllyyn. Lisäksi mä taisin hävittää siitä jos jonkinlaista lukion kemia -kirjaa ynnä muuta opusta ja lopulta päätin madaltaa ja maalata sen paremmin tähän tilaan sopivaksi.

Kuivattujen kukkien tärkein tehtävä on hämätä niin, ettei kukaan tiedä,
ettei palmun lehtiä ole kuivatettu tarkoituksella.

Joskus aiemmin täällä nähdyt tikkaat toimivat muuten aikaisemmassa kämpässä pokkarihyllynä, siellä kun oli sellaiseen neliöitä. Ehkä meillä joskus oli täällä myös jonkinlainen periaatepäätös, että pokkarit luetaan ja laitetaan sen jälkeen kiertoon, mutta näköjään se on jossain vaiheessa päässyt vähän lipsumaan. Siispä niitä säilytellään nykyisin myös makkarin seinissä (sekä jonkin verran myös lattialla sängyn vieressä pinossa, mutta sehän ei ole "hylly" joten sitä ei tarvitse täällä mainita).

Lukemisen työnjaosta sen verran, etten ole vieläkään lukenut yhtään noista skifeistä. Lienee sivistymätöntä. Toisaalta, eipä Puolisokaan ole lukenut Trinnya ja Susannah'ia tai noita mun graafisen suunnittelun ideakuvastoja. Tasoissa ollaan?
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
»»» Our bookshelf used to be twice as big and we also had another shelf for pocketbooks. When we moved in here, I chopped and painted the shelf and swore we read the books and then recycle them. Yeah Right! Now we're storing them in the bedroom, too. I haven't read one single sci-fi piece. Shameful?

Maakuntaretki - Out of town for change

Salka oli ihana ja vei mut kiertämään Järvenpään ja Tuusulan kirppareita tänään. Täydellisen päivän kruunasi se, että hän bongasi sieltä myös kotikirjastostani puuttuneen muodin vuosikymmenet -opuksen. Kiitos Salka!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
»»» Salka did not only take me with her on a flea market tour today, but also found me this beautiful book there. Thank's again Salka!

Barcelona osa 7, ostokset

Sattuneesta syystä en kamalasti shoppaillut reissussa (paitsi ettei me tietenkään mun rahoillani syöty herroiksi), mutta jotain pientä sieltä paidan ja kenkien lisäksi tarttui matkaan. Pretty Ballerinas -kengät trokattiin kummipojan äidille, joka ystävällisesti käväisi hoitelemassa meidän parvekepuutarhaan lisää vettä.  

Yes to Carrots -voide on Sephorasta ja ostin ekana päivänä sitä purkin ja viimeisenä toisen kotiin jemmaan. Tykkään! Muoviset matkatuubit ja -purkit ja pienet hammastahnat on Mujista, Clarinsin silmänympärysvoidetta tarvitaan taas loppukesästä Biarritzissa, samoin Viscotears-silmätippoja. Silikoniset muffinsivuuat on Habitatista. Lisäksi ostimme valkoisen kangassuihkuverhon, josta aion tehdä pitsikankaalla päällystetyn version, koska sellaista vaan ei tunnu löytyvän valmiina.

Tietysti muutama akkalehti.

Jokakodin musteläiskätesti löytyi Fabrication Laboratoryn myymälästä

kuin myös jokakodin perusteos, The Sartorialist

Puolisolla oli vähän isompi matkalaukku kyllä. Tähän ei mahtuisi kenkälaatikkoa. 

Tässä vielä muutama kohde, jotka ehdottomasti kannattaa katsastaa. Me ollaan käyty niissä jo aikaisemmin, niin nyt jätettiin väliin:

• La Sagrada Familia -kirkko. Kannattaa maksaa se muutaman euron sisäänpääsy ja opastusjuttu, tuotto menee kirkon rakentamiseen kuitenkin. Jos ei pelkää korkeita paikkoja ja jaksaa kävellä niin torneihinkin pääsee (saattaa olla että sinne on jo saatu hissikin, en ole varma...).
• Parc Güell on nähtävä!
• Mare Magnumin vieressä sijaitseva akvaario on myös huikea.

Tänä kesänä oli avattu myös Casa Batlló (lausutaan kaasa batzjoo, sijaitsee lähellä Casa Milaa, kadun toisella puolella). Sinne (tai siis molempiin) kannattaa mennä aikaisin aamulla jos aikoo välttää kamalat jonot. Me ei jaksettu herätä, joten jätimme kierroksen ensi kertaan. Pääsymaksu näytti olevan liki parikymppiä, eli aika kova, yleensä ovat kaikki alle kympin museoita. En tiedä olisko saanut alennusta jollain turistikortilla, opiskelijat varmaan saavat kyllä.   

Kirjattakoon nyt vielä muutama paikka jota EN suosittele Barcelonan kävijöille:

• Cappuccino-kahvilaketjun ylihintaiset ja erittäin epämääräiset kahvijuomat. Mare Magnumin Illyssä on myös tosi pahaa kahvia.
• Mikä tahansa liikeyritys La Ramblan varrella, myös se Scarpa-kenkäkauppa siinä nurkalla. Siinä on koko ketjun surkein valikoima. No, sitä kauppahallia voi käydä kurkistelemassa kyllä.
• Katamaraanipurjehduksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, paitsi että vene käy koneilla koko matkan. Se saattaa siis olla pieni pettymys, jos asiasta mitään ymmärtää. Minä en ymmärrä.  

Siinäpä se reissu pähkinänkuoressa.

PS. Puutarha oli päättänyt sillä aikaa yllättää meidät iloisesti:

Kirja-Ysmy 10.-12.6.

Lasten- ja nuortenkirjojen ymsy WSOY:n kirjakaupassa, hinnat 3€, 5€ ja 10€ ja normaalihintaisetkin vielä -30% (paitsi oppikirjat ja suurteokset). Avoinna to-pe 9-17:30 ja la 10-15. Bulevardi 14.

Mutta kertokaas mulle joku viisaampi, miksi tuon kirjan nimi on tuollainen?

Karppiruokaa osa 2

Karppauksesta kiinnostuneille olisi nyt tarjolla kirjavinkki, perusteos joka sopii kaikille: Karpin Keittokirja, mahdottoman herkullista ruokaa mahdottoman helposti!

Tarjoilenpa sieltä yhden maistiaisreseptikin!