Karppiruokaa

Muun muassa siksi, että mulla on täällä jonkun verran karppaavia lukijoita, ajattelin tehdä nyt yhden postauksen mun ruokafilosofiastanikin. Kyseessä on siis hiilihydraattitietoinen ruokanirsoilu, jonka muotoja lienee yhtä monta kuin noudattajaakin. Aiheesta ovat kirjoittaneet hyviä tietokirjoja muun muassa lääkärit Robert Atkins, Annika Dahlqvist ja Antti Heikkilä, joilla kaikilla on vähän erilainen näkemys, mutta sama viesti: kehon hormonitoiminnan voi saada järjestykseen syömällä ja sitä myöden terveys ja yleinen hyvinvointi kohenee. Hiilihydraatteja, tai kotoisammin hiilareita rajoittamalla on myös onnistuttu hoitamaan hankalia aineenvaihduntasairauksia ja pudottamaan tuhansia ja tuhansia kiloja ylipainoa ilman kiukkua ja nälkää ja jopa ilman itsekuria (joka on jo sanana musta aivan kauhea!).

Olen aina ollut normaalipainoinen koska olen vuosien varrella laihduttanut arviolta sellaiset sata kiloa. Ensimmäisen kerran lukion jälkeen ja toistaiseksi viimeisen kerran talvella 2006. Fitness-urheilijana 90-luvun puolivälin jälkeen selkäytimeen painuivat ravintosisällöt ja kalorit, tiukat rajoitukset ja kellontarkasti nautitut pienet ateriat. Ja se itsekuri. Kun treenasi kahdesta kuuteen tuntiin päivässä rasva kyllä paloikin. Kuvassa painoni on muuten 4-5 kiloa vähemmän kuin nyt.
Talvella -98 treenit loppuivat (sattuneesta syystä) kuin seinään ja seuraavan puolen vuoden aikana keräsin ympärilleni kymmenkunta kiloa lisää massaa. Sitä seurasi laihduttaminen, laihtumista lihominen, lihomista laihtuminen jne. eli seuraavina vuosina painoni sahasi edestakaisin kun puolet vuodesta laskin kaloreita ja mittasin sykkeitä ja kulutusta ja sen toisen puolen söin ihan fiilisten mukaan ja herkuttelin iltaisin täysjyvämuroilla ja rasvattomalla maidolla. Nimenomaan niillä, sekä pahvin makuisilla kokojyväkekseillä -ei edes suklaalla, sipseillä tai karkeilla painoni kääntyi aina nousuun. Lisäksi kärsin syksyisin hyvin ikävistä kaamosoireista.
Mulla on lähes aina ollut jonkinlaisia ruokarajoitteita, joten kun nelisen vuotta sitten heivasin ruokavaliostani melko täydellisesti mm. riisin, jauhot ja sokerit sekä erityisen tarkasti margariinit (lue tämä niin tiedät miksi), sekä kaiken missä lukee "kevyt" tai "vain X kaloria" ei se ollut sen ihmeellisempi juttu kuin aikaisempi "punaisen" lihan ja laktoosin välttely. Sittemmin kylläkin vatsani on ryhtynyt parinkymmenen vuoden tauon jälkeen sietämään mm. monia maitotuotteita ja luomulihaa, mikä on kyllä mukavaa. Sen lisäksi, ettei mun tarvitse laskea mitään tai laihduttaa vuosittain, eikä kaamosblueskaan juuri enää vaivaa, muita ruokavalion mukanaan tuomia hyviä puolia ovat mm. atooppinen ihottuma joka ei oireile, rutikuiva iho joka ei kaipaa kosteutusta, nälkä joka ei kilju ja heiluva verensokeri joka ei heilu, kunhan saan ruuasta riittävästi rasvaa.
Niin, rasvaa. Käytän sitä pääasiallisena energianlähteenäni ja nautin päivittäin 100+ grammaa syömällä mm. voita, majoneesia ja rasvaisia maitotuotteita sekä possun- ja broilerin rasvaisimpia osia (sekä oliiveja, pähkinöitä, siemeniä...). Muuten syönkin aika lailla kuten suomalaiset virallistahot suosittavat, eli lautasmalliksi koottuna vähintään puolet lautasesta täyttyy vihanneksista ja neljännes proteiininlähteestä, joka kohdallani on siis juustoa, kananmunaa, lihaa tai kalaa. Perunaakin syön joskus, mieluiten tietysti muusina tai juureen leivotun leivänsiivun silloin tällöin. Ikinä en kylläkään samalla aterialla, tai voisin mennä samantien ja ottaa mukavan asennon sohvasta, josta ei tarvitse loppupäivänä enää nousta.

Käytännössä tyypillinen ruokapäivä koostuu vaikkapa seuraavasti: aamulla nautin kreikkalaista jugurttia, marjoja tai hilloa ja itse sekoitettua "mysliä" tai kuvan kipollisen höyryttämättömistä luomuhiutaleista keitettyä kaurapuuroa, jonka hiutaleet ovat saaneet liota yön yli vedessä. Puuron sekaan lorautan kuohukermaa ja terästän vielä reilulla voisilmällä. Kyytipoikana menee keitetty luomumuna ja pari mukia kahvia täysmaidolla, jugurtin seurassa kermalla. Niillä pärjää helposti sellaiset 5-6 tuntia.

Myöhäisen lounaan sijaan saatan juoda vain kupin kahvia sekä syödä pienen kourallisen pähkinöitä tai palan hyvää juustoa, ehkä muutaman siivun luomumeetwurstia. Tai joskus saatan korvata sen jopa suklaapatukalla. Salitreeniä varten varaan desin pullollisen omenamehua. Illallista meillä syödään noin kahdeksan maissa ja se on usein koostumukseltaan hyvinkin kuvan kaltainen.
Ruoka on valmistettu helposti uunissa niin, että vuokaan on levitetty kasvikset ja mausteet ja vuoltu päälle voilastuja. Lohi on maustettu ja asetettu vuokaan kanneksi.
Harvemmin meillä syödään jälkkäriksi muuta kuin tummaa yli 70% kaakaota sisältävää suklaata (hei, vielä on muutama päivä aikaa voittaa sitä Olivia-lehden arvonnasta), mutta joskus ja laskiaisena paistan mutakakkua tai kuvan oopseja, joiden valmistusaineet ovat kananmuna ja tuorejuusto, pullanmaku syntyy kardemummalla ja kanelilla ja täytteenä on tietenkin vadelmahilloa ja kermaa. Koska nämä ovat ihan täyttä ruokaa, pääruokana söimme fetasalaattia.
Tämän kaltaisilla eväillä painoni on pysytellyt samoissa lukemissa kaikki nämä vuodet, joten puheet rasvan lihottavasta vaikutuksesta voi hyvällä syyllä unohtaa. Oma karppaukseni ei perustu kieltolistoihin vaan valinnan vapauteen: saan vapaasti syödä mitä huvittaa, mutta jos ei huvita niin ei ole pakko. Pullaakin syön pari-kolme kertaa vuodessa, kunhan se on kotona voilla leivottua ja noin kerran vuodessa maistan irtokarkkeja todetakseni, että pahoja ovat edelleen. Entinen herkkuni laku suorastaan narisee hampaissa ja sattuu poskissa -niin äklömakeaa se on.
Kuljetan aina mukanani pieniä pähkinäpusseja, joista saan tarvittaessa rasvatäydennystä virallisterveellisaivopesun mukaisiin ruokiin, jotka aiheuttaisivat sellaisenaan välitöntä väsymystä, pohjatonta näläntunnetta ja turhia mielitekoja. Lentomatkoille varaudun purkillisella kookosöljyä, jolla saa kätevästi rasvattua myös kädet ja naamankin. Karppaaminen ei ole hankalaa jos siitä ei tee hankalaa. Suurin haaste onkin ollut löytää kyläpaikoista maukasta tai edes syömäkelpoista rasvaa -kunnes ryhdyin viemään sitä mennessäni. Jos haluat tutustua aiheeseen lisää, mm. karppaus.info sekä hiilaritietoiset ovat hyviä paikkoja. Mullekin saa kaikin mokomin esittää kysymyksiä!
Stuff about my history of dieting and low carb diet, translation on it's way some time soon...