Fantastinen Kukka Laakso on itseäni paljon parempi avaamaan kyseistä termiä ja lajia ja kirjoitteli teille tällaista:
Kahvakuula (girya, kettlebell) on pyöreä metallinen pallo jossa on kahva.
Alkujaan se on venäläinen viljapunnus, josta tuli voimailuväline. Sitä käytettiin woimailuun 1900-luvun alussa Suomessakin, mutta sittemmin se unohtui – tullakseen takaisin melkein 100 vuotta myöhemmin amerikkalaisten esittelemänä hardcore-välineenä.
Kahvakuulalla kilpailtiin Neuvostoliiton maissa Girevoy Sportiksi nimetyssä lajissa jo vuosikymmeniä sitten ja kilpaillaan edelleen. Mukana ovat samat klassiset nostot kuin painonnostossa eli tempaus ja työntö sekä rinnalleveto+työntö omana lajinaan.
Miksi se on nyt Suomessa niin pinnalla?
Uskon kahvakuulan olevan pinnalla siksi, että sillä tehtävä harjoittelu on monille uudenlaista. Vaikka urheilijat ovat tehneet vastaavia liikkeitä iät ja ajat, peruskuntoilijalle ne on uusia. Koen, että ihmisille on esitelty uudenlainen, isompi tapa liikkua. Painoa heilautetaan ja temmataan, heitellään ja tehdään suuria liikeratoja. Se on myös paljon puhutun tehokkuuden salaisuus: lihaskuntotreeni, joka kehittää myös hapenottokykyä. Ja melko lyhyessä ajassa, koska kauaa ei jaksa.
Voima sotketaan kahvakuulaharjoitteluun ehkä vähän korostetun paljon. Pitäisi muistaa, että painot ovat kuitenkin kevyitä ja sarjat pitkiä. Kuula on lyömätön väline nimenomaan yleiskuntoiluun ja voimakestävyyden kehittämiseen. Staminaa, sitä se tuo.
Mitään varsinaista taikaa välineessä ei ole, ovenpidikkeenä kahvakuula ei ole kovinkaan tehokas. Ei se mikään aromipesä ole, että sen kun ostaa ja odottaa.
Kukas sinä muuten oikeastaan olet ja miten susta tuli kahvakuulalähettiläs?Kukka Laakso, Turkuun juuttunut maailmanmestari-kahvakuulaurheilija, -ohjaaja (WKC Kettlebell Lifting Coach & Master Trainer) ja free-toimittaja. Yhden lapsen äiti, yhden barbaarisen miehen tyttöystävä. Koulutukseltani olen medianomi ja ammatiltani copywriter. Tai no, olin. Olin kymmenen vuotta mainosalalla sitä opiskellen ja töitä tehden, kunnes ihan hiljattain lopetin työt mainostoimistossa ja ryhdyin vapaaksi joksikin.
Mutta että oikein Lähettiläs? :-) En tiedä olenko varsinaisesti lähettiläs, pikemminkin fanaatikko! Tekniikka-, taito- ja treenifanaatikko.
Olen kyllä koko kahvakuulaurani ajan vuodesta 2006 alkaen pyrkinyt siihen, että ihanan välineen ja lajin tunnettuus kasvaisi. Olen kirjoittanut artikkeleita, vetänyt leirejä, antanut haastatteluita, riidellyt ja vängännyt asioista. Mutta ennen kaikkea olen itse treenannut, kilpaillut, matkustanut ja kokemuksen kautta oppinut asiaa. Lisäksi ollaan mm. Suomen Kahvakuula ry:n kanssa aikoinaan tehty ilmainen aloittelijan opas kuvineen nettiin ja onhan sitä ladattu tuhannet kerrat. On ihan hauskaa mennä saleille opettamaan ja löytää opas ja oma kuva seinältä. Kyseinen vihko on toki löytynyt myös sotalaivan vessasta.
Aiempi liikuntataustani juontaa vuosikausiksi saleille, perinteistä talja alas, nuppi ylös -nykimistä siis. Olen tietysti kokeillut myös joukkuelajeja, kamppailulajeja ja yhtä sun toista, mutta vasta kahvakuulaurheilusta löysin intohimoni. Liikunnasta ja hyvinvoinnista tuli elämäntapa eikä vain neljästi viikossa tehtävä ohjelmoitu harrastus.
En ole synnynnäinen voittaja enkä kilpailija ensinkään. Oikeastaan löysin liikunnan kunnolla vasta aikuisiällä. Teininä olin se, joka leikki pyörtynyttä pururadalla, ettei tarvitsisi hiihtää tai juosta cooperia. Yläasteen liikunnanopettajalle vaan terveisiä!
Kerro lukijoilleni kolme hyvää syytä, miksi jokaisen pitäisi aloittaa kahvakuulailu!
- Se tuo mukavaa vaihtelua, kun lähtee ulos salilta ja nurmikolle nostamaan kuulaa!
- Kaikkien tulisi nostaa painavia asioita eli mielellään rautaa. Etenkin naisten, jotka haluavat kiinteytyä, olla ryhdikkäitä tai säästyä osteoporoosilta.
- Jos jokin näistä houkuttaa niin kuula on oivallinen valinta: kestävyys, voima, nopeus, liikkuvuus, painonpudotus, kehonhallinta, hauska treeni, kova treeni... Taisi tulla jo enemmänkin kuin kolme!
Kenelle kuulailu sopii?
Tavoite ratkaisee sen, sopiiko kuulaharjoittelu itselle vai ei. Toki uskon vilpittömästi, että kuulaharjoittelu tekisi hyvää kaikille urheilijoista konttorisotureihin ja kotiäiteihin. Ei sen kanssa oikein voi mennä pieleen jos on malttia opetella tekniikat ja perusliikkeet kunnolla. Kovin ylipainoisille se voi olla helppo tapa pudottaa painoa: vaikka polvet eivät kestäisi juoksemista, kuulaa voi silti heiluttaa ja tehdä sillä tehokkaita treenejä.
Kun hallitsee nostamisen perusteet, kahvakuulan kanssa pääsee käsiksi sellaisiin treeneihin, joiden veroisia ei yksinkertaisesti ole. Jos voimakestävyys, työkapasiteetti, väsymättömyys ja hyvä kroppa kiinnostavat, niin ei muuta kuin aloittamaan.
Kehittyminen ei ole mikään yhden yön juttu, eikä kahvakuula pelasta kenenkään maailmaa. Timmiksi ei tulla viikossa, mutta jos laittaa ravintopuolen kuntoon ja aloittaa treenit nyt, niin on pikkujouluksi bikinikunnossa!
Mielestäni liikkumaan oppiminen on prosessi, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Salilaitteessa istuminen ja loitontajalihasten nykiminen ei ole liikkumista, se on istumista. Iänikuinen höpötys kiinteytymisestä ja siitä että "en halua isoja lihaksia" on väsyttävää. Oikeasti kiinteytyminen edellyttää sitä, että rasvaa lähtee ja lihasta tulee tilalle. Ja lihaksen "tuleminen" edellyttää painojen nostamista. Jos nostat, voit olla kiinteä. Jos et nosta, olet vetelä. Piste.
Kuuliahan on vaikka minkä kokoisia lähtien kahdesta kilosta. Onko niistä muutaman kilon kuulista muuhun kuin paperipainoksi?
Ei ole.
Miksi ostaa erikseen tuon kokoisia kahvakuulia, kun vesipullo tai kynttilänjalka tai muovinen sängyn alle unohtunut joululahjakäsipaino kävisivät yhtä hyvin?
Kahvakuulaharjoittelussa käytetään kehon suurimpia lihasyhmiä ja voimaa opetellaan tuottamaan jaloista. Kaksikiloisen painon heiluttelussa kaksin käsin, jalkavoimia käyttäen ei ole mitään järkeä. Maitotölkkiäkin nostetaan yhdellä kädellä ja joskus jopa ylähyllylle.
Toki siinä vaiheessa, kun laitetaan painoja pään päälle ensimmäistä kertaa, kannattaa valita paino, jonka pystyy hallitsemaan. Eli joo, 4 kg voi joskus olla ihan järkevä aloituspaino, mutta silloinkin heikko lenkki tuppaa olemaan koordinaatio, ei voima.
Me naiset synnytetään nelikiloisia vauvoja, kannetaan lapsia ja kauppakasseja, siirrellään huonekaluja jne. Harva äiti rippikouluikäisiä lapsia nostelee, mutta 25-kiloisetkin tenavat vielä heiluvat sylissä ihan ongelmitta.
Sitten kun mennään salille harjoittelemaan ja kuntoilemaan, valitaan joku helvetin koiranluu treenipainoksi. Arjessa pärjätään hyvin, mutta kun tulee kyseeseen harjoittelu, kaikki alkaa mennä pieleen. Liikeradat jotenkin katoavat ja keho lakkaa toimimasta. En ole kuullut äidistä, joka olisi musertunut oman lapsensa alle, mutta kun maassa on pieni rautainen pallo, se muuttuu ylivoimaiseksi haasteeksi.
Ei se ole ylivoimainen ja useimmat jotka kokeilevat, huomaavat sen nopeasti. ”Eihän tämä paina mitään!”, sanotaan ja kuula heiluu hienosti. Niin, ei se paina mitään, koska mukana on liike, joka tuo siihen vauhtia. Jalat kyllä jaksavat - ja toisaalta liike haastaa samanaikaisesti myös keskikehon lihaksia ja tasapainoa.
Olen tainnut itsekin hyödyntää ihan liian vähän noita kuulan eri ominaisuuksia, mistähän kannattaisi lähteä hakemaan lisää tietoa?
Ensin kannattaa tietysti suunnistaa Kahvakuula ry:n nettisivuille ja tässä on muutamia muita linkkejä, joista voi lukea aiheesta lisää:
- Blogini ja oma saittini
- kahvakuulaurheilun suurlähettilään Marko Suomin blogi
- Varpu Tavi, sekä bloginsa Iltalehdessä
- IceChamber on Kaliforniassa sijaitseva iso sali, jossa on kaikki mitä ihminen elääkseen tarvitsee. Blogissa aina päivän treenejä ja kuvia.
- Suosikkisalini Turussa Bigboy Barbell Gym
- Mitä kokkailuun tulee, Google ei ole Monkeyfoodin rinnalla mitään
- Another interview
Tuomo Kilpeläisen kirja Kahvakuulalla kuntoon on ensimmäinen suomenkielinen perusteos, joka kannattaa lukea jo ennen kuin menee (jos menee) ostamaan omia kuulia. Varpu Tavin arvio kirjasta löytyy täältä.
Lisäksi uusimmasta Sport-lehdestä 5-6/10 löytyy Kukan haastattelu (lehtipisteissä 6.7. saakka), samoin uudesta Kunto-lehdestä.
Suuri Kiitos sulle Kukka ajastasi! Meikäläinen sai tästä ainakin ihan uutta motivaatiota ja taidankin lähteä tästä saman tien treenaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ystävällisistä sanoistasi, idoistasi, mielipiteistäsi, ehdotuksistasi... tulen niistä tosi iloiseksi!
Thank you for your kind words, ideas, opinions, suggestions... they make me really happy!