Blogivieraana Varpu Tavi

Kukka Laakson opeilla treenaava karppikirjailija Varpu Tavi suostui myös tulemaan blogivieraakseni, ja kävimme tuossa sähköpostitse keskustelua muun muassa ruokavaliostamme.

Varpu on kirjoittanut kirjat Laihdu! sekä Laihdu Ilman Nälkää -kolmiosaisen sarjan, joiden esittelyt löytyvät tuolta jutun lopusta.

Hän on kirjoittanut myös kaksi kirjaa, joiden aiheena on naisten hormonitoiminta. Niistä uusin, Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin on tulossa mulle postissa ja siitä teemme myöhemmin toisen jutun. Sitä odotellessa kirjoitelkaahan mieleen tulevia juttuja tuonne kommenttilaatikkoon!

P: Kuten olen aiemmin blogissani kertonutkin, oma karppaukseni lähti liikkeelle klassisesta ”pitäis päästä eroon viidestä kosmetiikkakilosta” -tilanteesta, joita itse asiassa en koskaan edes tiputtanut -päinvastoin painoa on tainnut tulla muutama kilo lisää. Mites Varpu sinulla?

V: Taustani on jojolaihduttajan, jolla oli oikeasti liikakiloja. Painoin enimmilläni 95 kiloa. Ensimmäiset kymmenen putosivat melko lailla itsekseen, mutta loput liikakilot karistin sokeriabsolutismilla ja tärkkelystä rajoittamalla. Podin kaikenlaisia vatsavaivoja ja insuliiniresistenssiä, niihin löysin avun hiilaritietoisesta ruokavaliosta.

P: Eikös teillä ole Kukan kanssa meneillään ”ne viimeiset viisi kiloa” -proggis? Itsellä sen painolukeman merkitys on kyllä vähentynyt kummasti terveydentilan kohenemisen myötä -mullahan on sama juttu, että vatsavaivat hävisivät ja iho-ongelmat. Mutta tunnustan, että kyllä mä sitä viiden kilon tiristystä mietin joka vuosi. En vaan ole saanut aikaiseksi, kun sen poissa pitäminen on ainakin mulle ollut paljon paljon hankalampaa kuin sen tiputtaminen -joskin karpilla on kyllä vaatekoko säilynyt kutakuinkin samana nämä vuodet.

V: Onhan meillä. Tarkkaan ottaen kyse ei ole niinkään kiloista, kuin niin sanotuista "viimeisistä löysistä“. Näin yli viiskymppisenä ei laihduttaminen ole enää helppoa. Tällä ruokavaliolla tosiaankin voi elää nautiskellen ja suhteellisen normaalipainoisena pysyen, mutta jos on kunnianhimoiset tavoitteet, tarvitaan sitten enemmän hifistelyä!

P: Mulla on vatsa alkanut myös sietää muun muassa luomumaitotuotteita ja hapanmaitotuotteita, vaikka 20 vuotta söin pelkkää hylaa. Lihojen kanssa oli myös niin, että possun syönti loppui mulla vuonna -87 kamalaan närästykseen ja alkoi nyt muutama vuosi sitten uudelleen, luomulihoilla. Mun lempiruokaa onkin nykyään luomupossun kasler. Sinä olet ollut kirjoittamassa Laihdu Ilman Nälkää -keittokirjoja, mikä on sun oma lempiruokasi?

V: Tykkään oikeastaan kaikesta oikeasta ruoasta. Teen mielelläni riistapatoja tai isoja salaatteja, joihin laittelen aineksia aika ennakkoluulottomasti. Syön paljon ja monipuolisesti kasviksia, tykkään marjoista ja hedelmistä, joskus lisään ruokiin hiukan kvinoaa, amaranttia, tattaria tai hirssiä. Joskus syön hiukan ruisnäkkileipää tai hapankorppuja, eli en siis ole 100% viljaton.

P: Sama juttu, olen ruuan suhteen nykyisin aika liberaali ja valitsen syömiseni lähinnä siltä pohjalta, mikä tuottaa mulle aitoa mielihyvää. Muistan toki vuodelta 2006 sen fanaattisemmankin vaiheen, mutta nykyisin näen sen kyllä niin, että olin vaan niin kovin innoissani tällaisesta jutusta, joka oikeasti paransi omaa terveyttäni. Olisin halunnut, että kaikilla olis yhtä hyvin asiat. Mullahan oli teinivuosina myös kaikenlaisia kokeiluita, mm. anoreksiaa, raakaravintoa ja kasvissyöntiä. Siihen aikaan en kyllä ollut ketään ”käännyttämässä”.

Eniten mua ehkä harmittaa se, että jos nyt ajattelee vaikka kasvissyöjien ja vegaaneiden lapsia, niin heille tarjotaan koulussa kyllä vanhempien tahdon mukaista ruokaa, vaikka se perustuu pelkkiin henkilökohtaisiin uskomuksiin. Sen sijaan karppauksesta on yllin kyllin tarjolla tutkittua faktaa, mutta karppiäidin sana ei paina missään vaan lasten on syötävä sitä perunaa ja Keijua.

V: Kasvisruokailu on saavuttanut yleisen hyväksynnän vuosikymmenten kuluessa. Muistan kyllä hyvin ajan 1970-luvun alusta, jolloin olin vuoden pari kasvissyöjä teini-iän intomielisyydessäni ja orastavassa ympäristötietoisuudessani. Minusta sanottiin, että olen hurahtanut, ja minua pidettiin outona. Kasvissyöminen ei ollut Suomessa muotia vielä silloin.

Oma tavoitteeni on ollut alusta alkaen, että hiilaritietoinen ruokavalio hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi kasvissyönnin tapaan. Siksi olen karttanut kaikkea kiihkomielistä esiintymistä ja äkkijyrkkiä mielipiteitä, koska sellaisella taktiikalla ei saavuteta muuta kuin hihhulilahkon maine...

P: Ehkä sekin päivä vielä nähdään, onhan hiilarirajoitus jo saanut virallisen hyväksynnän sentään muun muassa Ruotsissa.

Mistä tuo kirjojen kirjoittaminen muuten lähti?

V: Olen koko aikuisikäni kirjoittanut ja tehnyt julkaisuja työkseni, mm. freelance-toimittajan, päätoimittajan, julkaisupäällikön ja mainostoimiston tekstipäällikön hommia. Alunperin sysäys oli oma kiinnostus; olen aika perusteellinen kun jostakin aiheesta innostun. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Olen opiskellut aineita, joista valmistuu kulttuurintutkijaksi. Nyt olen viime vuodet keskittynyt tutkimaan ravinto- ja terveyskulttuuria.

Olen saanut kirjoistani aika paljon palautetta, kyselyjä, kiitoksia terveyden palautumisesta jne. Olen hyvin käytännöllinen ihminen, joten lähestymistapani on aina maanläheinen ja konkreettinen. Pyrin auttamaan lukijoitani hyvään terveyteen ja normaalipainoon, kiinnitän erityisesti huomiota hormonitoiminnan tasapainottamiseen.

Haluaisin kuitenkin painottaa sitä, että jokainen meistä on yksilö, ja jokaisella meistä on oikeus, ja mikäli pyritään parhaaseen terveyteen myös velvollisuus etsiä se itselleen sopivin ruokavalio. En usko, että on olemassa mitään ruokavaliota, joka sopisi kaikille maailman ihmisille.

P: Olet syksyllä luennoimassa Evitan hyvinvointitapahtumassa yhdessä muun muassa islantilaisen Thorbjörg Hafsteinsdottirin kanssa. Hän on aikamoinen lisäravinteiden puolestapuhuja ja hänen juttuihinsa palataan varmaan vielä sen hormoniaiheisen postauksen yhteydessä. Käytätkö sinä lisäravinteita?

V: Käytän. Olen kiinnostunut aiheesta, mutta uskon lähinnä ei-synteettisiin ravintolisiin, ja pidän myös mukana aimo annoksen mielestäni tervettä skeptisyyttä. Pyrin aina syömään ravinteikkaasti ja monipuolisesti ja täydennän ruokavaliota vain tarvittaessa kuuriluonteisesti erilaisilla lisäravinteilla. Joitakuita testaan kerran, muutamat kuten Ubikinoni ovat jääneet pysyvästi valikoimaan. D-vitamiinia käytän talvella melko suurina annostuksina ja muun muassa Vogelin Strathia ja kalanmaksaöljyä kuureina. Välillä pidän taukoja esimerkiksi niin, että syön niitä viitenä päivänä viikossa ja viikonloppuisin jätän ottamatta. Saatan myös käyttää jotakin lisäravinnetta kuukauden tai pidempään kestävän kuurin kerran vuodessa.

Lisäravinnekuvioissa kannattaa kyllä olla valppaana. Tällä hetkellä esimerkiksi kalaöljykapseleitten suosio on kasvanut niin suureksi, että tuottajilla on vaikeuksia saada laadukkaita raaka-aineita. Niinpä viisaampaa on syödä tarpeeksi usein kalaa, jos se vain on mahdollista. Itse en talvisin saa syötyä tarpeeksi kalaruokia kun meillä on tässä osassa Saksaa vähän huonot valikoimat, joten joudun täydentämään kalaöljyjen saantia purkista, mutta mökillä Suomessa syömme kalaa niin paljon kuin mahdollista.

P: Entäs sun ajatuksia sellaisista hyvin ristiriitaisia tunteita herättävistä ruoka-aineista kuten kahvi, soija, naudanliha ja superfoodit?

V: Luontohan on täynnä superfoodeja! Minusta superfoodeja ovat lähiseudulla luonnonmukaisesti tuotetut tai villinä kasvavat kasvit, marjat, hedelmät, laidunliha, tilamaito jne. Olennaista on alhainen jalostusaste. Macajauheet ja gojit ja kumppanit ovat erinomaisen taitavasti markkinoituja, pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, hypetettyjä ja kalliita. Olen kokeillut niitä, enkä havainnut mitään muutosta olemisessani. Ainoastaan kaakaonibseihin jäin koukkuun.

Juon luomukahvia päivittäin kolme isoa mukillista. Säilytän kahvin jääkaapissa, jotta sen sisältämät rasvat eivät härskiintyisi. Rakastan tummapaahtoista, vahvaa kahvia, ja suuri herkkuni on kahvi kermavaahtohatulla.

Olen vaihdevuosikirjojani varten perehtynyt soijasta tehtyihin tutkimuksiin ja tullut siihen tulokseen, että kun soijaa käytetään aasialaiseen tapaan sillä on mahdollisesti terveyttä edistäviä vaikutuksia. Aasialaisella tarkoitan siis sitä, että työvaiheita ovat sekä papujen liottaminen, että maitohappokäyminen ja ruoka valmistetaan niin, ettei soija ole ainoa proteiinilähde.

Länsimainen raffinoitu soija sen sijaan saattaa haitata eräiden ravinteiden imeytymistä ja aiheuttaa allergisia reaktioita. Soijajauheitten syömisestä ei ole mitään hyötyä vaihdevuosioireissa. Soijan sisältämien kasviestrogeenien vaikutus on nykytutkimuksen perusteella aika kaksipiippuinen juttu. Ne saattavat parantaa hormonitasapainoa tai toimia hormonihäiritsijöinä.

Syön itse mieluiten riistaa tai jos sitä ei ole saatavissa luomulihaa. Minusta olennaista on se, että eläin on saanut laiduntaa vapaasti. Silloin lihassa on sille ominainen luontainen rasvahappokoostumus. Tehotuotetun lihan rasvahappoprofiili on muuttunut, enkä pidä sellaisen syömistä erityisen terveyttä edistävänä.

P: Tuon olen huomannut itse ihan konkreettisina vatsavaivoina. Mainitsinkin niistä tuon yhden ruokaohjeeni ohessa.

Esitelläänpä vielä lyhyesti se uusin kirjasi Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin, jota siis odottelen innolla postiluukustani ihan näinä päivinä. Minä kun luulin, että se olisi suunnattu yli viiskymppisille naisille, mutta sinä sanoit, että mun kannattaisi se lukea mahdollisimman pian.

V: Kirja on tosiaan suunnattu kaikille yli 35-vuotiaille naisille. Siinä iässä jo kannattaa aloittaa vaihdevuosioireiden ennaltaehkäisy, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Lisäksi hyvin monet nuorehkotkin naiset potevat nykyisin estrogeenidominanssia, joka aiheuttaa PMS-oireita, lapsettomuutta jne.

Kirjan takakansiteksti pelkistää asian:

"Naisen elämä ei ole pelkkää estrogeeniä. Se on myös insuliinia, kortisolia, adrenaliinia, keltarauhashormonia ja testosteronia. Hormonitoimintaa voi luonnonmukaisesti tasapainottaa ruokavaliolla, yrttihoidoilla sekä munasarjojen ja kilpirauhasen toimintaa aktivoivilla joogaharjoituksilla. Hektinen elämäntapamme, stressi ja virheellisesti painottunut ruokavalio sekä ympäristöestrogeenit sotkevat naisen hormonitoimintaa usein hyvinkin perusteellisesti. Siksi podemme unettomuutta, hermostuneisuutta, lapsettomuutta PMS- ja vaihdevuosioireita.Tässä kirjassa neuvotaan, miten voit saavuttaa hormonaalisen tasapainon ilman synteettisiä hormonikorvaushoitoja ja elää luonnollisesti sellaisena naisena kuin sinä olet."

Kirjassa esitellään myös Dinah Rodriquesin kehittämä hormonijoogaterapia, jossa on aineksia astangasta ja kundalinijoogasta ja tiibetiläisistä energiakiertotekniikoista. Se on dynaamisempaa ja vauhdikkaampaa kuin hathajooga.

P: Kiitos Varpu, jätetään se siis hautumaan vielä ja palataan aiheeseen loppukesällä!

Blogin lukijoilleni tiedoksi, että kirja löytyy kirjastoista, mutta ainakin PK-seudulla niitä taisi olla 8 kappaletta ja varausjonossa noin neljäkymmentä kiinnostunutta, joten nopeammin kirjan saa käsiinsä AdLibris-, Bookplus- tai Booky-nettikaupoista.

Niistä löytyy myös Varpun muita kirjoja:

• Laihdu! Vasta-alkajan opas hiilihydraattitietoisen ruokavalion aloittamiseen, ilman monimutkaisia tieteellisiä selityksiä.
• Laihdu Ilman Nälkää; perusteos, jossa kerrotaan mahdollisimman kansantajuisesti, miksi ihmisen biokemia ja aineenvaihdunta sekä lukuisat ravitsemustieteelliset tutkimukset tukevat käsitystä hiilihydraattien rajoittamisen terveellisyydestä.
• Laihdu Ilman Nälkää, hiilihydraattitietoista kotiruokaa; keittokirja, joka antaa ohjeet käytännölliseen ja säästäväiseen sekä ennen kaikkea suomalaiseen tapaan syödä hiilihydraattitietoisesti. Suomalaisuus tarkoittaa paitsi perinneruokia, myös kansainvälisiä vaikutteita saanutta nykysuomalaista kotiruokaa.
• Laihdu Ilman Nälkää, juhli hiilihydraattitietoisesti; tästä kirjasta saat ohjeet syyllisyydestä ja repsahdusajattelusta vapaaseen juhlimiseen. Voit yhdistää laihduttamisen herkutteluun ja ilonpitoon, ilman että dieettisi kärsii. Löydät kirjasta hiilihydraattitietoiset ruokaohjeet kaikkiin kalenterivuoden juhliin sekä erilaisiin perhejuhliin. Kirja on loppuunmyyty, mutta Varpulla on kuulemma vielä 4 kappaletta kellarivarastossa, jos joku vielä haluaa kirjan itselleen. Voi siis laittaa Varpulle sähköpostia!
• Nainen parasta vuosikertaa (kirja on loppuunmyyty, mutta löytyy kirjastoista); perinteinen lääketiede suosittelee naisille tavallisesti synteettisiä hormonikorvaushoitoja tai kirurgisia toimenpiteitä, vaikka useimmat hormonaaliset epätasapainon tilat ovat korjattavissa elämäntapamuutoksilla. Tämän kirjan tarkoitus on antaa naisille eväät valistuneiden ja itsenäisten valintojen tekemiseen vaihdevuosien tullessa ajankohtaisiksi, sekä valaa rohkeutta ja itseluottamusta uskoa omaan intuitioon hormonihäiriöitten hoitamisessa.