Barcelona osa 7, ostokset

Sattuneesta syystä en kamalasti shoppaillut reissussa (paitsi ettei me tietenkään mun rahoillani syöty herroiksi), mutta jotain pientä sieltä paidan ja kenkien lisäksi tarttui matkaan. Pretty Ballerinas -kengät trokattiin kummipojan äidille, joka ystävällisesti käväisi hoitelemassa meidän parvekepuutarhaan lisää vettä.  

Yes to Carrots -voide on Sephorasta ja ostin ekana päivänä sitä purkin ja viimeisenä toisen kotiin jemmaan. Tykkään! Muoviset matkatuubit ja -purkit ja pienet hammastahnat on Mujista, Clarinsin silmänympärysvoidetta tarvitaan taas loppukesästä Biarritzissa, samoin Viscotears-silmätippoja. Silikoniset muffinsivuuat on Habitatista. Lisäksi ostimme valkoisen kangassuihkuverhon, josta aion tehdä pitsikankaalla päällystetyn version, koska sellaista vaan ei tunnu löytyvän valmiina.

Tietysti muutama akkalehti.

Jokakodin musteläiskätesti löytyi Fabrication Laboratoryn myymälästä

kuin myös jokakodin perusteos, The Sartorialist

Puolisolla oli vähän isompi matkalaukku kyllä. Tähän ei mahtuisi kenkälaatikkoa. 

Tässä vielä muutama kohde, jotka ehdottomasti kannattaa katsastaa. Me ollaan käyty niissä jo aikaisemmin, niin nyt jätettiin väliin:

• La Sagrada Familia -kirkko. Kannattaa maksaa se muutaman euron sisäänpääsy ja opastusjuttu, tuotto menee kirkon rakentamiseen kuitenkin. Jos ei pelkää korkeita paikkoja ja jaksaa kävellä niin torneihinkin pääsee (saattaa olla että sinne on jo saatu hissikin, en ole varma...).
• Parc Güell on nähtävä!
• Mare Magnumin vieressä sijaitseva akvaario on myös huikea.

Tänä kesänä oli avattu myös Casa Batlló (lausutaan kaasa batzjoo, sijaitsee lähellä Casa Milaa, kadun toisella puolella). Sinne (tai siis molempiin) kannattaa mennä aikaisin aamulla jos aikoo välttää kamalat jonot. Me ei jaksettu herätä, joten jätimme kierroksen ensi kertaan. Pääsymaksu näytti olevan liki parikymppiä, eli aika kova, yleensä ovat kaikki alle kympin museoita. En tiedä olisko saanut alennusta jollain turistikortilla, opiskelijat varmaan saavat kyllä.   

Kirjattakoon nyt vielä muutama paikka jota EN suosittele Barcelonan kävijöille:

• Cappuccino-kahvilaketjun ylihintaiset ja erittäin epämääräiset kahvijuomat. Mare Magnumin Illyssä on myös tosi pahaa kahvia.
• Mikä tahansa liikeyritys La Ramblan varrella, myös se Scarpa-kenkäkauppa siinä nurkalla. Siinä on koko ketjun surkein valikoima. No, sitä kauppahallia voi käydä kurkistelemassa kyllä.
• Katamaraanipurjehduksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, paitsi että vene käy koneilla koko matkan. Se saattaa siis olla pieni pettymys, jos asiasta mitään ymmärtää. Minä en ymmärrä.  

Siinäpä se reissu pähkinänkuoressa.

PS. Puutarha oli päättänyt sillä aikaa yllättää meidät iloisesti:

Barcelona osa 6, tonnikala vastaan tonnikala

Kuten taisin jo jossain kommenttiboksissa kertoa, kaksi kolmasosaa matkasta meni ruuan kimpussa. Kahdesti söin tonnikalaa, jonka valmistus on tunnetusti todella hankala laji. Yleensä kun sen saa eteensä, kala on kauttaaltaan haaleaa vaikka kyse on olevinaan kuumasta pihvistä.
Tällä kertaa molemmat olivat hyvin erilaisia ja hyvin hyvin onnistuneita, kyse ei liene tuurista...? Nyt suomalaiset kokit kipin kapin Barcelonaan opettelemaan tonnikalan valmistusta, jooko!

Ensimmäinen versio nautittiin La Fiannassa, jonka sisustus uppoaisi takuulla ainakin Bemaryyn ;P

Paikassa oli niin pimeää, että syötävää ruokaa ei varsinaisesti nähnyt ennen kuin salaman kanssa räpätystä kuvasta. Nättihän tuo annos on. Lisäkekasvikset eivät olleet oikein mistään kotoisin, mutta kuten sanottu, tonnikala oli erinomaista. Ja sehän on se pääasia.

Puolison pihvi numero jotain:

Ja sitten se jälkimmäinen tonnikala, Pla-ravintolan suuresti hehkutettu annos, joka upposi lisuineen päivineen, vaikka alle oli jo nautittu mustekalacarpaccio.

Ja Puolison pihvi:

Taidan olla melko paatuneen carnivoorin kanssa naimisissa... 

Olikohan mulla vielä joku asukuva julkaisematta... hmm... tämä nyt ainakin:

Mä en voinut päivisin ajatellakaan pitäväni hiuksia auki, nämä on niin kuumat tuolla niskassa. Sen sijaan kävin aamulla suihkussa, pesin tukan ja annoin kuivaa aamiaisen ajan. Sitten levitin siihen muotovaahtoa, letitin poikittaisen ranskalaisen tuohon otsalle, kiersin loput noin seitsemälle sormikiharalle jotka kiinnitin pinneillä ja työnsin hatun alle piiloon päiväksi. Siinä kun tukka kuivui, se jäähdytti samalla päätä ja illalla mulla oli päässä ihanaiset kiharaiset, jotka avasin sormilla ja suin päälliosaan vähän kiiltovahaa. Kätevää!

Barcelona osa 5, El Born

Aloitetaan taas ruuasta; en voisi kuvitella Espanjanmatkaa ilman tiristettyjä katkarapuja:

Me syötiin siis reissussa runsas aamiainen hotellilla, päivällä käytiin kahvilla, iltapäivällä tapasteltiin vähän ja illalla mentiin syömään oikeeta ruokaa. Alkuun muutama tapas muualta kuin El Bornista, joka on siis sitä kaunista, tunnelmallista ja sokkeloista vanhaa kaupunkia. Mieluiten olisimme majailleet siellä kuten vuonna 2004, mutta se ihana kämppä oli jo varattu (kuvia täällä).

Ja tässä sitten Bornista kaupungin toistaiseksi innovativisimpia ja herkullisimpia tapas-annoksia. Paikka on nimeltään Bubo ja sijaitsee Santa Maria del Mar kirkon -aukiolla. Kyseistä kirkkoa muuten rakennetaan parin vuoden takaisessa menestysromaanissa Meren Katedraali. Itse kirkko on ollut kiinni kun ollaan siitä kuljettu, mutta nyt siellä sattui olemaan ovikin avoinna. Kaunis paikka!

Yllä tomaatti-mozzarellasalaatti, alla caesar-salaatti, kroketteja ja bikini, eli tuollainen kerrosleipä (joka ei yleensä todellakaan näytä tuolta vaan lähinnä tavalliselta kolmioleivältä). Olen joskus Italiasta ostanut tryffeliöljyä ja yrittänyt käyttää sitä ruuissa, mutta tulos on ollut aina tosi kammottava. Niinpä heitin pullon roskiin. Tässä leivässä oli täytteenä sienitahnaa ja ilmeisesti noin pisara sitä tryffeliöljyä, se oli taivaallista!

Nuo kroketit maistuvat tavallisesti kuulemma friteeratulle lihaperunasoselaatikolle, mutta nämä saivat syöjältään arvion erinomainen.

Bubolla on muuten baarinsa vieressä mieletön leivoskauppa (varoitus: kuvat ovat liian herkullisia!), mutta minähän en tunnetusti ole leivosihmisiä.

Ja sitten kauppahalliin:

Käsittelyssä kokonainen mustekala:

Tämä on Bornissa sijaitseva Santa Caterina, Las Ramblasin puolivälissä on toinen. Mä voisin hyvin kuvitella asuvani paikassa jossa ruokaa voi hakea tällaisista valikoimista...

Hallissa oli siis myös öljykauppa, mutta kun oltiin menossa ostoksille, siellä laitettiin ovia kiinni siestaa varten. Niinpä me jatkettiin toiseen, hyväksi havaittuun kauppaan, joka sijaitsee myös El Bornissa, Pl. de les Ollesin nurkassa. Mä olen sieltä hakenut noita teräspulloon pakattuja oliiviöljyjä ennenkin, mutta nämä hedelmäsoseviinietikat ovat uus juttu. Ja ah, niin herkullinen!

Ja sitten pari asukuvaa, joihin toppi on viritetty kahdesta silkkihuivista joista siis on pitänyt tulla tunika. Menee se näinkin. (Ylempi on väristä päätellen loman alkupuolelta.)

Barcelona osa 4, maisemia

Alkuperäisestä suunnitelmastamme poiketen emme menneetkään käymään Parc Güellissa, jossa olemme jo kerran vierailleet vaan suunnistimme korkeammalle Tibidabolle. Sieltä katsottuna maisema näyttää tältä -tai siis oikeasti vielä paljon paremmalta.

Vuorella sijaitsee sulassa sovussa kirkko ja huvipuisto. Hilavitkuttimet saivat tällä kertaa olla, mutta kirkkoon kurkistettiin kyllä.

Tässä lisää vastaan tullutta kuvattavaa; tapeettia ulkoseinissä?

Kyllä asunnossa ilmastointi olla pitää:

Jotain vanhaa:

Jotain aika uutta:

Paljonkohan tähän uppoaa hyönteismyrkkyjä vuodessa...?

Puolison lomavaatetus kuvista näkyykin, mutta otetaan vielä yksi oma viritys: kaulahuivista tehty tunika ja Kiinatrikoon ysärishortsit:

Fillariretkellä

Meidän piti tänään lähteä leikkimään turistia Helsinkiin ja poiketa samalla katsomassa Sibelius-monumenttia. Reissu lyheni kuitenkin noin puoleen, koska jalkapallomatsin alku painoi päälle. Käytiin sentään Tapiolassa kahvilla (meiltä noin 13 km) ja ostin samalla mustaa trikoota sitä lyhyempää lesäkkiä varten. Ja kaurahiutaleita Pienestä Ruokakaupasta.
Nyt meinaan ruveta gazpachon tekoon. Saa nähdä mitä siitä tulee. Jos tulee tosi hyvää, voin julkaista reseptin...

Barcelona osa 3, Noti

»»» My English Blog

Kuten taisin jo mainitakin, söin reissulla elämäni parhaan aterian. Kappas vain, olen myös syönyt omia sanojani: ravintolasuosituksen löysimme siitä Mondon kirjasta ja suunnistimme sinne rohkeasti ilman pöytävarausta. Lieneekö jalkapallolla vaikutusta asiaan, tässäkin ravintolassa oli runsaasti tilaa ja tarjoilijoilla oli yllin kyllin siis myös aikaa hengailla pöytämme ympärillä. Peränurkassa oli muuten aika kylmä, eli ilmastointi toimii! Puoliso kaivoi välillä ohutta villapaitaa päällensä. Mulla oli tämä DVF:n mekko. Ravintolassa on tosi pimeää, joten kuvien laatu on vähän sitä sun tätä.

Ja se ruoka sitten: taivaallista!

Alkuruokana söin mansikkagazpachoa, Puolisolla oli ankkasalaatti joka ei ollut kovin kuvauksellinen. 

Pääruuaksi nautittiin siis ankkaa ja tartarpihviä:

Ja jälkkäreistä tässä Puolison Creme Brule. Mulle tuli lasillinen ihania sokeroimattomia marjoja, joiden pohjalla oli lusikallinen mustikkasorbettia, jonka pääraaka-aine oli selvästi mustikka eikä sokeri ja pinnalla oli ranskankermaa. Aion soveltaa ohjetta kotikäytössäkin!  

Barcelona osa 2, museoita

»»» In English

Ollaan kierretty aikaisemmilla reissuilla vaikka mitä museoita, mutta jostain syystä tekstiiliteollisuusmuseo on jäänyt välistä. Luultavasti sen teollisuus-sanan takia. No, NinaV siitä ystävällisesti vinkkasi ja sinnehän me sitten suunnistettiin, mutkan kautta.

Meillä oli tällä reissulla matkaopaskirjana Mondon tekele vuodelta 2006. Erinomainen kirja noin muuten, mutta sen mukaan ko. museo sijaitsee Bornissa samalla kadulla kuin Picassomuseo. No, eipä sijaitse enää (mikä ois kyllä selvinnyt em. NinaV:n postauksestakin jos oisin tarkemmin lukenut). Kävimme siis ensin katsastamassa vähän printtimuotia:

Jakku ja laukku ovat suomalaista tuotantoa, nimeä vaan en tajunnut kirjoittaa muistiin :(
Kuvien esineet on sananmukaisesti printattuja ja näytteillä ois ollut myös 3D-ultraäänisikiötuloste. Siitä mulla ei ole kuvaa, menkää itse katsomaan!

Ja sitten sitä vaateteollisuutta. Mukana näyttelyssä oli muutama miestenkin puku mutta sääliksi niitä käy: vaihtoehtoina oli lähinnä kolmiosainen puku hatulla tai ilman. Naisille on vuosien saatossa käynyt mikä vaan:

Ja vielä oma kreikkalaistyyppinen lomamekkoni le sac, jonka paras puoli on ehdottomasti se, että olkaimen paikkaa voi päivän mittaan muutella. Niin ei tule rajoja. Seuraavaa reissua varten tarvitsen ehdottomasti toisenkin, lyhyemmän.

 Kuvassa myös pakkorakohankinta, eli roopeankkasandaalit. Mun perhoskengät päättivät ryhtyä hiertämään eikä mulla ollut mukana muuta kuin ne ballerinakengät, joita en voinut ajatellakaan pitäväni 30°C helteessä. Sandaalivalikoima kaupungissa oli kyllä runsas, mutta äärettömän tylsä sillä värivalikoimaa oli tasan musta, ruskea ja siellä täällä valkoinen pari. Ja kaikissa (siis ihan kaikissa paitsi a) varvastossuissa ja b) terveyskengissä) takaremmi, joka ei ole niin sanotusti mun juttu lainkaan.
No, jos on pakko ottaa nilkkakiinnitys, niin otetaan sitten kunnollinen. Nämä sandaalit oli kyllä nappiostos sillä ne ei hiertäneet yhtään mistään!
(Ranteessa oleva valkoinen lätkä ei ole koru vaan palovammaa peittävä laastariviritelmä, jonka ansiosta mulla on neliön muotoinen muisto reissusta luultavasti vielä tammikuussa).