Mä en jaksa tuijottaa kun kinkku paistuu, niinpä hoidan nyt sit tämän:
(Hyvissä ajoin etukäteen) otetaan kirjoituksien aikaan vuonna 90 itse neulottu one size fits all -loimi, anteeksi villapaita (no hei, vartti ja kerros, repikää siitä. Sattuneesta syystä hihat on vähän lyhyet ja neulekin reippaasti yksinkertaistettu) ja ratkotaan siitä kuristava ja alunperinkin vähän epäonnistunut kaulus pois.
Pakataan kaulus mukaan värimalliksi ja lähdetään lankakauppaan.
Ostetaan paksua luonnonvalkoista lankaa ja toivotaan, että sitä on sitten kanssa riittävästi.
Kun sitten innostutaan jatkamaan projektia leikataan paita edestä auki
ja huolitellaan reunat saumurilla.
Virkataan reunaan kiinteitä silmukoita ja mietitään kuumeisesti, että mitä seuraavaksi.... Päädytään luomaan sormen paksuiselle pyöröpuikolle silmukoita,
huomataan puolivälissä, että kauniimpi reunus on nyt sitten sisäänpäin, puretaan ja aloitetaan alusta.
Lasketaan silmukat (117) ja ryhdytään neulomaan resoria sen perusteella 5 oikein, 5 nurin kaksinkertaisella langalla, juodaan välillä kahvia ja syödään lanttulaatikkoa ja unohdetaan vähentää "jostain välistä" ne 2 ylimääräistä silmukkaa, puretaan ja aloitetaan alusta, tällä kertaa järkevämmällä ohjeella 1n, *5o, 5n* toista*-*, 1n.
Sitten jännitetään lopputulosta. Ja mietitään pää savuten, että millä tämä takki muka kiinnitetään. Kilttineulalla? Missähän se on...
Reunus on muuten päätelty neulomalla 2 oikein yhteen ja palauttamalla silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Sillä konstilla siitä tulee aika nätti.
Sovitetaan. Huomaa (OMG!) pinkit Crocsit, lasitetulla parvekkeella on pari senttiä lunta.
Keksitään viimeistellä ruma kiinnityskohta virkkuukoukun avulla. Höyrytetään, päätellään langanpäät.
Puetaan takki ylle, käydään vaihtamassa Crocsien tilalle oikeat kengät, ne
YO-bootsit lisäämään nostalgista fiilistä (mä en ole ainakaan pariin tuntiin lähdössä kyllä yhtään mihinkään, muuten tuo kinkku kyllä palaa) ja otetaan kuva.
Suunnitellan tuoreeseen neuletakkiin myös taskut, mutta ei tehdä niitä tänään.
Ja idea tähän syntyi siis
Auroran inspiskuvasta, jossa neule on puettu jakun päälle. Kiitos Aurora!
In brief, I spent numerous hours (15 minutes a row) knitting this 'one size fits definitely all' sweater in 1990 during my exams, so you don't just toss something like that. It's time to update it a bit. According to my experience, to avoid tearing plan carefully what you do if you do this...
I'm planning on making pockets to this as well but not today. To add nostalgia to the last picture I'm wearing remodeled boots my brother gave me when I graduated :D Oh yes, I was originally inspired by Aurora's picture.
