Tonttulakki - Christmas hat

»»» English translation below
Kuulin eilen illalla, että vietän polttarileskipäivää tämän lauantain, joten lähdin katsastamaan uudemman kerran niitä myyjäisiä. Kuten kuvasta näkyy, olihan siellä Kirsi Nisonenkin ja kaikki ne muut, toisessa kerroksessa. Lieneekö eilen ollut niska jotenkin jumissa kun en sinne tajunnut lainkaan tähyillä...

Tiia Vanhatapiolla ois ollut myynnissä aivan hurmaava huovutettu the wig hat, mutta siinä vaiheessa tämä proto(tonttu)rusettiturbaani oli jo kassissa.

Tiesin kyllä jo ostohetkellä, ettei tästä arkihattua tule ja mietin josko tulee laitettua ikinä päähänsä, tai ehkä jos vaikka jouluaattona repäisen. Sitten kävin ottamassa nuo kuvat ja tulin siihen tulokseen, että räntäsateinen bhd-lauantai on juuri oikea päivä sen esiinmarssille. Kun sitten treffasin Pepsin Kampin keskuksessa, ensimmäinen kommentti oli, että "sulla on tuollainen tonttuhattu". Pepsiin voi onneksi aina luottaa!

Muu asu oli tänään tätä samaa kuin viime viikot muutenkin: farkut ja neuletakki -tosin tällä kertaa parikin päällekkäin. Sisätiloissa kuuma, ulkona ihan ookoo. Siitä viime talven kokeilevasta pukeutujasta ei näemmä ole juuri mitään jäljellä. Siinäpä oli muuten syy siihenkin, että ehdotin Pepsille treffejä: kävin viemässä hänelle "joululahjaksi" viime talvena tekemäni neulepaidan. Noiden matrix-viritteisten juttujen aika on mun osalta ohi, lieneekö tuo viimetalvinen ollut joku joutsenlaulu. Mulla on aivan liian vähän vapaata verrattuna siihen aikaan jonka vietän töissä ja duunikelpoisissa vaatteissa. Kaiken lisäksi iso osa viikonlopuistakin kuluu lähinnä jossain villakalsareissa. Miksi ihmeessä siis pitäisin kaapintäytteenä vaatteita joista tiedän, etten niitä ikinä ehdi pitää?

Aika aikaa kutakin. (Peps toivottavasti antaa sille hyvän kodin.)

Ja tätä tonttulakkia voi kyllä käyttää ihan ympäri vuoden, edes silloin tällöin!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
»»» My friend Peps called my new bow turban a christmas hat and that's what I'd call it, too if I saw someone else wearing one. One snowstormy-bad-haid-day-Saturday turned out to be a perfect day for it and another day will come. Even if it was just the christmas eve.

I realized yesterday that my matrix inspired dressing days are permanently over. I don't have enough free time to wear them anymore and I can't wear them at work, so I gave that tunic to Peps. She'll hopefully give it a good home and I don't need to feel the guilt of neglecting my clothes. This girl who's stuck with wearing jeans and cardis is now me, and this is not. Period.