Musta tuo ilmaisu oli kovasti kiinnostava. Tämä blogi on luonnollisesti täynnä minua, koska minä olen minun blogini aihe, mutta että olisin "täynnä itseäni", sitä en allekirjoita.
Useimpina päivinä olen sen sijaan täynnä energiaa, elämäniloa ja/tai ylpeyttä itsestäni ja omista saavutuksistani. Perisuomalaiseen mentaliteettiin kuuluu olla siitä tietysti ihan hiljaa. Mitä ilmeisimmin meidän suvussa kuitenkin virtailee verta ties mistä kansoista, kun sellainen ei mua juurikaan hidasta.
Olen itse ollut joskus samanlainen kuin tuon nimettömän kommentin heittänyt ihminen; kiukkuinen, katkera ja epävarma itsestäni. Olin tosi innokas ja nopea keksimään muista ihmisistä mitä tahansa pahaa sanottavaa, enimmäkseen siksi, että mua itseäni oli joskus loukattu tai siksi, että itselläni oli paha päivä. En sentään tainnut kuvitella, että se päiväni siitä paranisi...
Jossain vaiheessa sitten hiffasin, että ihmiset, jotka ovat mua loukanneet eivät mitä ilmeisimmin koe siitä mitään huonoa omatuntoa (toisin kuin minä) kun eivät ole tehneet elettäkään korjatakseen asiaa. Ja vaikka mä kuinka lähettelisin niille telepaattisia vihaviestejä, niin se tilanne ei siitä miksikään muutu, mutta itsellä vaan on jatkuvasti se paska fiilis. Ja koska sellainen ei pidemmän päälle ole tavoiteltava olotila, aloin treenata kieleni hillintää, aktiivista hällävälismiä ja muita sosiaalisia taitoja, vähän samaan tapaan kuin olen opiskellut kieliä tai tietokoneohjelmien käyttöä.
Olen huomannut selvän eron ja sen on huomannut moni muukin. Yhtä vähän kuin viitsin enää etsiä vikoja itsestäni
(jos en minä pidä itsestäni niin miksi kukaan muukaan pitäisi?), etsin niitä muista. Elämäni on paljon rikkaampaa ja murheettomampaa ja ihmisten kanssa kommunikointi paljon hedelmällisempää kun ei lähtökohtaisesti pidä heitä ikävinä, daijuina tai tylsinä, ainoastaan erilaisina kuin minä itse.
Se on mielestäni saavutus, josta sietääkin olla ylpeä!
Tää komppaa. Ja siis en käsitä miksi kommentoida negatiivisesti jotain "taviksen" blogia, kun voi hyvin olla lukematta:o
VastaaPoistaMaailma on pullollaan blogeja, joiden sisältö vaihtelee paljonkin, niistä voi sitten valita itseään miellyttävät jutut, miksi tuhlata aikaansa sellaiseen josta ei tykkää?
Mari
No voi hohhoijaa että jotkut jaksaa. Mä en onneksi edes osaa noita hienoja juttuja joilla selviää miten joku löytää blogiini jne. Ihan tyytyväisenä pyörin oman napani ympärillä. Jatka vaan samaan malliin sinäkin! :D
VastaaPoistaMitä me välitetään tollasista, kun ite kummiski tiedetään mitä ja millaisia ollaan :) Kateellisten panettelua! ;D
VastaaPoistaMinä taisin olla se, joka linkitti blogisi sille keskustelupalstalle. Olisi pitänyt arvata, että siellä taas joku katkera mamma saa sisältöä elämääsä ilkeilystä. Aikaisemmin niiden hampaissa on ollut Kalastajan vaimo-blogi, jota on haukuttu myös liian itseriittoiseksi. Mitenkähän blogia pitäisi kirjoittaa, jos ei itsestään saa kertoa :O Hyvän vastineen kirjoitit ja toivon, että sen katkeran kommentin heittäjä käy lukemassa sen. Blogisi on mielestäni tosi hyvä! t. 30v lukija
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos kun linkitit!
VastaaPoistaMusta on oikeesti tosi hauskaa, että tuon tyyppiset kommentit saa aina aikaan kuhinaa tällä sivulla :D
Välillä mietin, että pitäiskö tehdä oikein itsensähaukkumakierros pitkin intterweebiä...
Erittäin asiallinen postaus. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja itsekin joskus mietin, että mitähän kaikki minua fiksummat ihmiset blogistani ajattelevat, mutta sitten olen tullut siihen tulokseen, että se on minun blogi ja saan kirjoittaa siellä ihan mitä itse hyväksi koen.
VastaaPoistaMinusta tuo sinun asenne on hyvä. Jokainen meistä välillä on kiukkuinen, mutta on hyvä jos sentään välillä osaa olla purkamatta sitä muihin ihmisiin, ainakaan niin että käyttää kiukkunsa turhaan panetteluun.
Mä tunnen itseni oikeesti aika surulliseksi siitä, että jotkut ei vaan tajua kuinka paljon se negatiivisuus imee energiaa jonka voisi suunnata johonkin paljon hyödyllisempään. Omalla kohdalla en tosiaan jaksa enkä halua vatvoa sitä, että mitä kaikkea ihanaa oisin saanutkaan aikaiseksi sen sijaan, että olin vaan vihainen ja turhautunut tosi pitkään. Olen vaan onnellinen siitä, että se aika on nyt takana!
VastaaPoistaAivan mahtava elämänfilosofia, kumpa sitä itsekin pystyisi samaan (vähän on vielä opeteltavaa...)
VastaaPoistaJokaisella on tietysti oikeus mielipiteeseensä, mutta fiksu pitää jotkut mielipiteet omana tietonaan. Mä en näe mitään pointtia haaskata aikaani jakelemalla negailukommentteja kenenkään blogeissa. Jos en tykkää blogista en erehdy menemään sinne toiste ja sen sijaan etsin blogeja joista tykkään täysillä ja voin jättää niille kivoja kommentteja. Surullista on tietysti se että joku ihminen on niin katkera että edes viitsii nähdä vaivaa jossain foorumilla jonkun blogin haukkumiseen. Se ihminen ei tietenkään tajua että sehän vaan tuon siihen blogiin hurjasti paljon lisää liikennettä ja mahdollisesti joku sitä kautta uteliaisuudesta löytää kivan uuden blogin luettavakseen :)
ole vaan ylpeä siitä mitä olet! mä en voi tällähetkellä olla mistään tekemästäni ylpeä, mutta toivon taas sen päivän koittavan. ennen sentään olin työstäni:(sys
VastaaPoistaGo Eveliina! Sulla on asenne kohdallaan. :D (Lähinnä viitaten tohon itsensähaukkumakierrokseen.)
VastaaPoistaKiitos ihanat!
VastaaPoistaMä justiin muuten muistin siskontytön polttarit: juhlakalu itse oli Lumikki ja me muut oltiin 7 ääliötä. Mä valitsin tietty Leuhkan.
Joku tytsä jonkun baarin terassilla veti siitäkin palkokasvin klyyvariinsa tietysti... semmosta tää elämä on :P
Makuasioita sano Musti kun muniaan nuoli.
Go girl go! Antaa negailijoiden negata, omaa energiaansahan siinä ensisijaisesti syövät, jatka sä omalla linjallasi :). p.s. käyn kurkkimassa sun blogia just siksi kun tästä saa hyvän mielen. terv. 30+ ja reilusti
VastaaPoistaMielettömän mukava kuulla Anonyymi, että mun ensisijainen bloggaustavoitteeni (se hyvän mielen tuottaminen) on saavutettu!!!
VastaaPoistaSinun blogisi on ihana, kiitos siitä. Hyvin kirjoitettu.
VastaaPoistaKiitos Marikka! <3
VastaaPoistaMun mielestä on vain ja ainoastaan hyvä, että olet niin sanotusti täynnä itseäsi. Olisihan se noloa, jos olisit vaikkapa täynnä Rihannaa tai ketä tahansa muuta ihmistä, joka et ole sinä. Toisaalta on fyysisesti mahdotonta (elinsiirrot ja raskaus lukuunottamatta) olla täynnä mitään muuta kuin itseään, näin niinkuin tilavuuden kannalta. ;)
VastaaPoistaMutta niin, itse asiaan... En ymmärrä juuri tätä monen harrastamaa katkeruutta siitä, että joku olisi tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Ei yhden ihmisen onnellisuus ole mitenkään toiselta pois! Paljon hyödyllisempää olisikin jakaa sitää omaa onneaan ja iloaan ympärilleen sen sijaan, että aina vaan murjottaisi ja masentaisi muitakin siinä samalla. Mottoni onkin, että jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, voi yhtä hyvin olla hiljaa. (Tosin hiljaisuuteni ei läheskään aina merkitse sitäkään, että mulla ei olisi mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa.) :)
No hohhoijaa! Ja niinpä niin, mitäs muutakaan se blogin pitäminen on kuin "minäminää" ja omista asioista kertomista, vallan kummallistahan se olis jos bloggaisit vaikka sun naapurin elämästä:D
VastaaPoistaNoin yleisesti ottaen tosi monet ihmiset on alkaneet kommentoimaan ja keskustelemaan kaikissa lehtien kommenttibokseissa sun muissa ihan mieletöntä tahtia. Mikä ei todellakaan ole pelkästään positiivinen asia. Sitä huomaa niitä lukiessa, että aika monet ihmiset on aika.. noh.. tyhmiä, sivistymättömiä ja pikkusieluisia, mutta omahan on häpeänsä:P Pääasia etteivät saa pahoitettua arvosteltavan kohteensa mieltä, vaikka yrittävät:)
Tämä netti on synnyttänyt sellaisen harhan, ettei kenenkään muka tarvis enää seistä sanojensa takana -ja ehkä ne ei seisokaan (se saattaa kyllä alkaa heijasteleen monelle muullekin elämänalueelle kun elää semmosessa harhassa. Joku ehkä vahingossa muuttuu kokonaan sellaiseksi ja sitten alkaa meneen mm. duunit pieleen... ). Mä en vaan ole ikinä osannut suhtautua tähän niin, ja hyvä etten ole! Ois saattanut yksikin Puoliso jäädä vallan tapaamatta...
VastaaPoistaVaikka mäkin olen vuosien varrella saanut henkisesti turpaan aika monta kertaa, niin jälkikäteen on niistäkin jutuista löytynyt jotain positiivista. Ei mun positiivisuutta noin vaan nujerreta! Nik Kerta!
PS. Pitäiskö lisätä tohon kuvaan vielä viikset? Musta siihen sopis tosi hyvin!
"Täynnä itseään" - joopa joo. Yleensä omassa blogissa on tapana käsitellä itseään ja siihen liittyviä juttuja! Mutta kateellisia todellakin löytyy aina, ja olen kyllä havainnut, että etenkin itseensä ja elämäänsä tyytyväiset, onnelliset ihmiset aiheuttavat kateutta. Surullista.
VastaaPoistaMyönnän toisinaan itsekin olevani erinäisistä asioista kateellinen, mutta en ota siitä valtavasti stressiä, koska koen senkin olevan inhimillistä. Oli ihanaa lukea, kuinka olit oppinut pois toisten arvostelemisesta, se on hienoa! Itsekin opettelin viime vuonna suhtautumaan asioihin myönteisemmin, ja siinä onnistuin, vaikka tokihan niitä notkahduksiakin tapahtuu, mutta onneksi ne ovat olleet hetkellisiä. Inhimillistä sekin. Siinä vaiheessa, kun läheinen ihminen sanoi, että sä oot aivan eri ihminen kuin vuotta aikaisemmin ja taas se sama ihana tyyppi, joka joskus vuosia sitten olit, tiesin onnistuneeni. Se olkoon tavoitteeni jatkossakin, että olisin edelleen ihana ja iloinen itseni. (Ja nyt minäkin olen täynnä itseäni, haha!)
Palasin vielä aiheeseen kun tuli mieleen tuosta kateudesta että senkin voi ilmaista niin monella tavalla. Mäkin olen monelle ihmiselle monista asioista kateellinen mutta en mä silti mene niille negailemaan. Totean reilusti että olen kyllä aika kateellinen tuosta sun (lisää tähän random-asia)ja nauran päälle. Kateuteen pitää suhtautua tervehenkisesti eikä liian vakavasti. On hyvä tunnistaa se tunne mutta myös todeta että sen kanssa voi elää eikä pidä antaa sen kasvaa liian suureksi niin että se alkaa hallita elämää ja tekee ihmisestä katkeran. Minäkin olen kateellinen tuosta sinun positiivisuudestasi ja hyväntuulisuudestasi mutta teen parhaani että olisin itsekin sellainen :)
VastaaPoistaMä olen hirmu harvoin kateellinen kellekkään mistään, mutta täydellisistä kulmakarvoista olen kyllä AINA! (Ja nykyisin myös siitä, jos jollain ikätoverilla on vähemmän ryppyjä). Ne on asioita joita mä en voi koskaan saada, kaikki muu on enempi tai vähempi itsestä kiinni.
VastaaPoistaSitten on asioita joiden kohdalla tunnen, jos nyt en kateutta, niin sellaista toi-on-melko-epäreilua -fiilistä, ja niissä on sellaisia oikeesti isoja ja kipeitä juttuja, mutta niiden paikka ei ole täällä blogissa, koska tämä on periaatepäätöksellä hyvän tuulen blogi ja sellaisena saa pysyäkin.
Ei mun elämäni tietenkään ole täydellistä, mutta tapa jolla asennoidun kaikkeen vastaan tulevaan tekee siitä kyllä huomattavasti helpompaa.
(Olen nimittäin kokeillut sitä toistakin tapaa, joten voin puhua kokemuksesta!)
Mullahan on nykyisin sellainen periaate, että mun päivääni ei kukaan muu pysty pilaamaan kuin minä itse. Sitä ajatusmallia suosittelen kyllä kaikille muillekin :D