Tänään olin menossa treenaamaan ja jäin vähän kahden vaiheilla (mennäkö vai eikö) haahuilemaan Sellon kauppoihin. Hyvä että jäin nimittäin kun sitten sain päätettyä että menen, näin ikkunan läpi viimeisessä kaupassa ennen punttiksen ovea ihanan entisen työkaverini ja ryntäsin heti häiriköimään häntä. Ei oltu nähty noin kuuteen vuoteen, joten mentiin käymään kahvilla. Hän kertoi mulle juttuja joita ovat tehneet miehensä kanssa ja mä kuuntelin kateellisena: joku muu toteuttaa mun haaveitani.
Ihanan pirtsakka kuva siitä huolimatta, että päälaki on jostain syystä jäänyt kuvan ulkopuolelle :)
VastaaPoistaps. Mä oon joutunut opettamaan miehelle, kuinka otetaan kuvia, joissa kuvattava kohde ei näytä ihan mittasuhteettomalta, aika hyvin jäbä hommansa tätä nykyä osaa :D
Hauska kuva, päälaen puuttumisesta huolimatta. Mun mies taas rajaa kuvat vähän liian löysästi ja niistä saa ite poistaa useita senttejä sen kuvan pääkohteen ympäriltä =) Tasan ei käy taidot näemmä.
VastaaPoistaMutta kateus. Siinä vasta jännä kaveri. Mä oon opetellu rehellisesti myöntämään kasvokkain jos olen jollekin kateellinen. Helpottaa kummasti ja siitä voi heittää huultakin. Oma olo ei tunnu läheskään niin syylliseltä kun on tunnustanut asian ääneen :D
^^Multa puuttuu yleensä jaloista pala, vähintäänkin varpaat, tämä päälakijuttu on ihan uutta...
VastaaPoista^Mä kyllä kerroin ihan siinä istuessa, että olen kyllä vähän kateellinen. Mä yritän pitää sen tunteen mahdollisimman harvinaisena vieraana, ehkä sekin helpottais, jos vaan alkais toteuttaa niitä haaveitaan. Loppujen lopuksi oikein mikään muu ei estä kuin laiskuus tai joku vastaava hyvä tekosyy...