Me naiset

»»» English translation below

Kaksi kaunista ja ihastuttavaa nuorta naista poikkesi täällä meillä viime viikolla (toinen heistä muuten kertoi, ettei hänellä ole käsilaukkua lainkaan... olin kyllä ihan että MITÄ?? Kuinka ihmeessä nainen voi tulla toimeen ilman käsilaukkua... no, kameralaukku kuulemma riittää) ja tekivät jutun tästä mun dieettiprojektistani. Juttu ilmestyi tänään ja paljastettakoon nyt samalla, että siinä ei ole kirjoitusvirhettä nimen kohdalla. Mun nimeni ei siis olekaan Prefecta (millainen äiti antaisi lapselleen nimeksi Prefecta...???) vaan Eveliina. ¡Enchante!

Samalla koko proggiksesta taisi tulla astetta vakavampi, sillä nythän ei tule kuuloonkaan, että heittäisin hanskat tiskiin vaikka viikon päästä (ja kaivaisin kaapista jalkaan risafarkut tai klikkailisin nettiostoskorit täyteen ja pistäisin korttia vinkumaan). Ei sillä, ettenkö voisi sellaista tehdä täällä oman kotini turvissa, Puoliso kun tuskin mua lähtisi käräyttämään, mutta itseni huijaamista olen kaikin tavoin yrittänyt aina välttää. Homman perimmäinen tarkoitus on kuitenkin löytää uusia ajatuksia ja toimintamalleja, esim. siihen tyyliin, että

• valkoinen kauluspaita on sittenkin ihan kiva vaate (vaihtoehtoisesti mä en ehkä enää ikinä käytä valkoista paitaa)
• mulla on melko täydellinen kokoelma vaatteita/kenkiä/laukkuja joka lähtöön, joten en nyt tarvitse tätä uutta vitosen ritkaletta/muovikassia, mutta sitä laatumekkoa voisin vakavasti harkita tai 
• onpas mukavaa kun ei aamuisin tarvitse asetella pönkää vaatekaapinoveen saati pohtia mitä sitä pukis päälleen

ja ties mitä muuta (sitä lupaan täällä "ääneen" pohtia).

Voisin valmiiksi luetella jo juttuja, jotka tänä aikana haluaisin ostaa (UGG-korkosaapikkaat nyt ainakin ja hui, Hullut päivätkin osuu tuohon ajanjaksolle), mutta se nyt ei käy päinsä. Jos jään ilman niin jään. 2,5-vuotias kummipoikammekin joutuu vähän väliä pettymään kun ihan kaikki "mä haluun" -lausahdukset eivät mene läpi (eikä mulla ole vielä sitä Porscheakaan). Elämä on.
Sitäpaitsi säästyville rahoille on valmiiksi mietittynä käyttöä: aion hankkia oikean kameran. (Jos jatkaisin ostolakkoa loppuvuoden, voisin luultavasti ostaa siihen myös jonkun mahtavan objektiivin... kun on oikeita haaveita, itsekuri on vain sana -no, ei nyt mennä asioiden edelle....)

Sitä odotellessa päivän asu Canon IXUS 90 IS / vitkalaukaisulla:

Ai mitäkö tuolla on? Puolison työpöytä sijaitsee tuossa heti ikkunan takana. Meidän kämpässä siihen oli piirretty makuuhuone, mutta koska me maksetaan huimia summia näkymästä ja makkarissa ollaan kuitenkin vähintään 90% ajasta silmät kiinni, päädyimme sijoittamaan työpöydän parhaiden näkymien äärelle.

Tarvisko mun muuten sittenkin lyhentää noita farkkuja pari senttiä?

PS. Sanomattakin on selvää, etten ostanut tuota lehteä itselleni, enkä edes pyytänyt Puolisoa ostamaan. Kävin salakuvaamassa jutun ruokakaupan lehtihyllyssä. LOL.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
»»» My diet got public today by a ladies mag. Me naiset (us women) That means I can't really just give up in a week or so but this is serious. I am actually trying to learn new things about myself as a consumer. Perhaps even more than just

• White shirts are ok (or I completely dislike them once and for all)
• I have a perfect collection of bags/clothes/shoes so I don't really need this (plastic) thing or
• I love it when you don't have to use physical power to close the weardrobe door...

I confess I'd already know about a dozen things I'd really like to buy right now and some of them will the most certainly be sold out by the time this project ends. But that's life. I don't have a Porsche either and I've been wanting one for quite some time...
Besides I have plans for the money I'm saving now: I'm going to buy a real camera!

PS. I didn't buy the mag or even ask Hub to buy it for me. Instead I sneaked to the mag shelves at the grocery store. LOL