Pikkujoulun tarjoilut - Party food

»»» English translation below
Meillä on nyt jo useana vuonna peräkkäin vietetty kaveriporukan kesken pikkujouluja. Tänä vuonna 67-neliöiseen kolmioomme tuppautui 17 henkeä, eikä tehnyt edes tiukkaa. Normaalistihan tuo sohva on olohuoneessa poikittain, mutta tällä mööbleerauksella saadaan lisää tilaa ja helpompi kulku tänne asuntoon.

Melkein asukuva, samat vaatteet löytyvät täältä.
Eipä muuten ole ollut turha ostos tuo Lindexin toppi, se on nyt jo käynyt neljät bileet!

Mulla oli tänä vuonna tarjoiluiden teemana helppous, ainoastaan lanttujen kuorimiseen ja suikalointiin taisin käyttää tunnin verran. Ja tietysti sitten kypsennyksiin kului aikaa. Tarjolla oli salaattia, juustoja, rypäleitä, kokonaisena paistettua sisäfileetä, niitä lanttuja rosmariinilla maustettuna, auringonkukansiemenistä tehtyä pestoa, niin ikään kotitekoista aiolia, kermaviilidippiä, perunalastuja ja suolapähkinöitä. Jälkkäriksi tarjosin juustokakkua, kuinkas muuten. Ja Fazerin suklaakonvehteja ynnä Mariannet, jotka tulivat bloggaripikkujoulujen goodiebagin mukana. Ne suklaat olinkin jo tietysti syönyt.

Pöydässä oli myös juureen leivottua hiivaleipää. Sen valmistelut aloitin jo alkuviikosta, kun pistin juuren muhimaan meidän saunan lauteille. Itse leipomiseen käytin nelisen tuntia, josta kone vaivasi taikinaa (juu, mulla on joulupukilta taannoin saatu yleiskone kaikilla mausteilla ja tämä oli ensimmäinen kerta kun otin taikinakulhon käyttöön!) kymmenisen minuuttia ja uunissa leipiä pidin parikymmentä. Loput käytin taikinan ja leipien kohottamiseen. Itse söin tuosta pari siivua ja oli se kyllä hyvää! Meni viimeistä murua myöten.

Mä rakastan vanhoja esineitä ja meillä on käytetty niitä sisustuksessa aika paljon. Noista matkalaukuista ruskea oli mun äidin isän, mustan olen ostanut huutokaupasta joskus 90-luvun alussa. Ne on täynnä valokuvia, kiiltokuvia ja muuta vanhaa materiaalia jota ei raaski heittää pois. Yksi tuttu seppä teki niihin jalat joskus kymmenkunta vuotta sitten. Edellisessä asunnossa me käytettiin niitä yöpöytinä, mutta nyt ovat olohuoneessa, kun makuuhuoneeseen ei mitään pöytää mahdu. Vimpsiltä ajattelin kyllä varastaa näistä idean, jos vaikka appiukko tekaisisi meillekin.

Nappasin kuvan vielä työhuoneestakin, kun sekin on vaihteeksi kutakuinkin järjestyksessä. Nurkassa oleva röykkiö on toki kroonistunut jo ajat sitten. Tuonne on kerätty meillä siis kaikki mahdolliset kirkkaat värit. Niihin inspis on tullut tuosta Keltainen Tuuli -serigrafiasta, jonka olen saanut 90-luvun alussa lapsenvahtipalkkioksi taitelijalta, joka tuolloin tunnettiin nimellä Kaisa Kirves (nykyisin nimihirviö Lehto-Oksa-Riskula).
Muistan kun valitsin tota seinämaalia ja verhoja. Sitä varten hain rautakaupasta kasan maalilastuja, heiluin niiden kanssa pitkin huonetta vertailemassa värejä huonekaluihin ja mattoon ja tauluun ja leikkelin ja nidoin niistä viuhkan. Sitten vertailin sitä viuhkaa erilaisiin maaleihin nähdäkseni millä niitä saisi sidottua yhteen (mm. 5 eri sinistä, ja pari punaista). Ja saman viuhkan kanssa menin sitten verhokauppaan.
Samoista maalilastuista voi muuten tehdä mukana kuljetettavan värikartan omasta vaatekaapistaan, ellei sitten pukeudu pelkkään mustaan eikä tarvitse sellaista...

Sohva on muuten Ikeasta ja markkinoiden ainoa vuodesohva, jossa ei ole turhaan tilaa vieviä päätyjä, yhtään senttiä leveämpi ei olisi tuohon enää mahtunut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 »»» We threw a party to our friends again this year and I'm taking the advantage to show off our house decorations as well. I love old stuff and I use it a lot, but then of course we need something new and modern and colourful for balance.