Täydellisten bikineiden metsästys

On muuten jälleen se aika vuodesta kun pitäisi kaivaa kesävaatteet esiin haudoistaan tai mistä lienee laatikoista ja nyssyköistä ja päästään kauhistelemaan viime/edellis/sitäedelliskesäisiä bikineitä ja ahdistumaan uusien hankinnasta. NinaV aloitti tämän pohdinnan jo blogissaan ja kävin antamassa muutaman neuvon, jotka voisin tietysti julkaista täälläkin. (Kuva hm.com)

1. Ensinnäkin, älä pue mitään bikineitä missään olosuhteissa talvenkalpealle iholle. Älä varsinkaan sovituskopissa. Niissä olevaa sinertävänkelmeää valaistusta ei ole suunniteltu tuomaan hyvää  mieltä kenellekään koskaan, päinvastoin: joka ikinen muhkura, todellinen ja kuvitteellinen tuplaantuu. Tee siis pohjatyöt kotona: kuori, rasvaa ja levitä itseruskettajaa (ja lakkaa varpaankynnet jollain ihQlla kesäpinkillä). Olen jo aiemminkin maininnut Doven kevyesti päivettävän vartalovoiteen, se on hyvä ja edullinen vaihtoehto. 
2. Jos sinulla on selluliittia, todellista tai kuvitteellista, unohda se sovituskopissa oleva taustapeili kokonaan, voit ripustaa sen päälle vaikka takin. Turha sinne takamukseen on tuijotella! Poissa silmistä, poissa mielestä!
3. Koska kaikkien maailman hoikkien ja täydellispeppuistenkin bikinimallien kuvat on jälkikäteen käsitelty Photoshopilla, mikään ei estä sinua tekemästä samoin. Ohjeita löytyy netistä pilvin pimein, aloita vaikka näistä. Älä kuitenkaan poista itseltäsi esimerkiksi raajoja kuten täällä on tehty.
4. Jos haluat hämätä katsojan silmää, unohda erityisesti mustat bikinit ja suunnista sinne kirkasväristen ja kirjavien hyllylle. Myös lahkeiden leikkauksella on väliä, varsinkin meillä lyhytjalkaisilla, shortsimalli pätkäisee ne vielä lyhyemmiksi ja lahkeet ei ainakaan saisi loppua siihen leveimpään kohtaan (tai juuri sen yläpuolelle). Mitä vähemmän kangasta, sitä vähemmän rajoja ja enemmän sitä ruskettunutta aluetta -ja tietysti enemmän kuluu myös aurinkovoidetta (omat vinkkini niihin löytyvät täältä). 
5. Pareot, huiviviritykset ja hörselömekot on keksitty jo vuosia sitten. Niitä saa siis ihan laillisesti käyttää. Varsinkin aurinkorannalla muuten valtaosalla ihmisistä on silmät kiinni tai kiinni kirjassa suurimman osan ajasta, joten lyhyitä pyrähdyksiä varten ei välttämättä tarvitse vaivautua. 
6. Trinnyn ja Susannah:n kirjasta What you wear can change your life (joka on kait myös suomennettu) löytyy hyviä neuvoja lomakuvaposeeraukseen, tässä niistä pari. Niitäkin saa ihan rohkeasti hyödyntää niin ettei jokaisessa kuvassa tarvitse pitää sitä kassia siinä kriittisten paikkojen edessä. Ja viimeksi:
7. jos olet bikinilomalla, sovi itsesi kanssa, että pidät lomaa myös itsesi sättimisestä. Muhkura sinne tänne ei pilaa lomaasi eikä varmasti kenenkään muunkaan mukana olijan (ks. kohta 5). Ääritapauksissa voit tietysti noudattaa vanhaa neuvoa "jos haluat näyttää pieneltä, hanki isoja kavereita" ja valita lomakohteeksesi jonkun brittien suosiman rantapaikan...
   Mutta jos asia oikeasti vaivaa ihan valtavasti, suosittelen, että mietit siihen sitten pysyvämpää ratkaisua. Nykyään on nimittäin jos jonkinlaista hoitoa ja toimenpidettä jolla selluliittia voidaan häivyttää. Halpaa lystiä se ei ole, mutta jokaisella lienee vapaus työntää rahansa ihan mihin huvittaa. Itse makselen näönkorjausleikkauksen laskuja joka kuukausi asuntolainanlyhennysten yhteydessä. Mulle oli nimittäin herttasen yhdentekevää olenko 62 vai 62,5-vuotias kun se on hoidettu.      

Ja mitä niihin täydellisiin bikineihin tulee... veikkaan, että kyseessä on taas joku urbaanilegenda.

Omia vinkkejänne saa ehdottomasti jättää myös tuonne kommenttilaatikkoon, jossa on jostain syystä ollut viime aikoina kamalan hiljaista...