Näin se homma etenee

»»» English Blog
Varoitus, sisältää jurputusta.



Menet puutarhakauppaan. Kerrot, ettet tiedä kasveista mitään ja että haluaisit saada eteläparvekkeesi kivan näköiseksi. Myyjällä on 2 vaihtoehtoa:

1. hän kertoo sinulle mitä partsillasi voisi kasvattaa, nostaa ilmaan purkin toisensa jälkeen ja viskaa puolihuolimattomasti kärryysi (jos et ole löytänyt kolikkoa, hän kaivaa sinua varten kärrypoletin kassasta, että varmasti saat kaiken mahtumaan), suosittelee kippoja ja laatikoita, multasäkkejä, rikkaharavaa, hanskoja, varahanskoja, kastelukannua, lannoitepulloa (toinen kukille ja toinen yrteille, tietty), leppäkerttukoristeita ja ties mitä hyönteisimitaatioita ja lyö kassaan muutaman sadan euron laskun, jonka sinä kiltisti maksat koska palvelu oli niin hyvää. Hymyilet poistuessasi kaupasta ja ainoan kerran jurppii siinä kohdassa kun kamat pitää raahata autosta sisälle tai 
2. myyjä sanoo, että "no onhan noita häksänmöksänkökkeröitä, ripirapiruohoja ja puskakelleröitä jotka tykkää just puolivarjosta" ja sohii samalla ilmaa. Sen jälkeen keskustelu on selvästi loppu koska paikalle tulee vihreään ässäliiviin pukeutunut työkaveri jonka kanssa voi aina vaihtaa muutaman sanan vaikka suonikohjuista.

Plantagenissa sain onneksi jonkimoista palvelua, joskin musta se "mitä siinä itsestäänselvää asiaa kysyt" -ilme on jotenkin liioteltu jos rohkenen tiedustella, että "mikäköhän mahtaa olla tämän kukkasen nimi"...  Se on nyt sitten kesäkukka. Kuitissa lukee niin.

Kuudenkympin saalis on nyt tässä. Lähden kuokkimaan (vai miksi sit nyt kutsutaankaan)...