Eilinen päivä kului siis
Evitan tapahtumassa, joka alkoi aamusta puolen tunnin zumballa. Oma zumbani kesti vähän vähemmän, sillä vaikka luulin lähteneeni ajoissa kotoa, bussi oli muutaman minuutin myöhässä, valitsin väärän kävelyreitin ja matkaan meni suunniteltua enemmän aikaa,
eksyin miesten pukuhuoneeseen jossa vaihdoin vaatteet, sitten kiikutin ne oikeaan paikkaan ja lopulta olin jumppaamassa tyhjän vesipullon kanssa. No, ei sitä puolessa tunnissa ehdi janoon kuolla.
Itse seminaari alkoi päätoimittajan tervehdyksellä ja sitten päästettiin
Henkka Hyppönen mikin varteen (toisessa salissa olisi ollut samaan aikaan Kirsi Valastin puolimaratoniohjausta). Henkan otsikko oli
Hyvää fiilistä ei kannata tavoitella, ja se piti sisällään luennon teemoista, joita itsekin olen täällä joskus maininnut: oikea onni ei ole euforiaa (mä en ole osannut sanoa sitä noin hienosti) ja sen, että meillä on itsellä hyvin pitkälti valta päättää siitä, saako ikävät ja kurjat jutut määritellä meidän elämää.
Henkka antoi myös konkreettisia työkaluja, joiden avulla voi ryhtyä treenaamaan itsestään peruspositiivista ihmistä, muun muassa hän suositteli kerran-pari viikossa kirjoitettavaa listaa asioista, joista voi olla kiitollinen. Se varsinainen reitti onnellisempaan elämään on hyväksyminen, hiljaisuus, kehoon keskittyminen, toisiin keskittyminen, anteeksianto, kiitollisuus ja uteliaisuus. Olen samaa mieltä!
Luento päättyi muistisääntöön:
kimalaisella kokoturkki, mehiläisellä puoliturkki, ampiainen alasti.
Ei, sillä ei ollut luennon sisällössä mitään suurta filosofista funktiota, kunhan nyt tuli lausuttua uteliaisuus-teeman alla. Joku yleisöstä sen sitten halusi kuulla vielä kertauksena.
Seuraavaksi Tiina Vainio, lehden vakituinen kirjoittaja, höpisi painonhallinnasta otsikolla
laihuuden lähde, syömisestä nauttiminen, joka sekään ei tarjonnut juurikaan uusia ajatuksia perinteisten
jos vaihdat viinerit hedelmiin kerran viikossa ja karkkien tilalla syöt joskus hedelmiä niin kalorimäärä pienenee x-määrän vuodessa -juttujen lisäksi. Toki syömisen psykologiaa sivuttiin myös (
mieti syötkö siksi, että olet surullinen), mutta hyvin lyhyesti.
Itse olisin lähestynyt asiaa vähän toisenlaisin termein ja puhunut mm. siitä, kuinka Suomessa demonisoidaan ruokaa ja syyllistetään sen syöjää siihen malliin, että laihduttajien yleisimmin käytetyt termit ovat
itsekuri ja
salliminen. Henk. koht. vihaan kyseisiä termejä, kun loppujen lopuksi kyse on
valinnan vapaudesta. Hankaluus on sisäistää se ajatus, että vapaus tuo mukanaan vastuun ja siitä se peräänkuulutettu rentous sitten pääsee syntymään. No, toisaalta ei tarvitse kun mennä mihin tahansa naisten vessaan, jossa on kyltti ÄLÄ HEITÄ SITEITÄ VESSANPÖNTTÖÖN. Englanniksi siinä lukee
Please, suomeksi kolme huutomerkkiä. Kulttuuriero.
Se siitä.
Puoliltapäivin oli sitten päivän staran,
Thorbjörg Hafsteinsdottirin (olen aikaisemmin siis kirjoittanut etunimen väärin, lukihärö?) luento 10 vuotta nuoremmaksi 10 viikossa. Mulle tuli alkuviikosta se
kirja postissa ja lueskelin sitä tuossa hiukan ennen tilaisuutta. Ensivaikutelma kirjasta oli, että onpahan sekava. Se voi osittain kyllä johtua siitä, että teksti on kääntäessä kärsinyt. Sen sijaan luento oli hyvinkin mielenkiintoinen, ja täytyy myöntää, että olen melko taipuvainen ostamaan kaikki ajatukset naiselta, joka näyttää viisikymppisenä aivan
käsittämättömän hyvältä, varsinkin jos hän sanoo, että hänen neuvojaan seurailemalla minäkin voin.
Luennon sisältö käsitteli kommunikaatiota naisen solujen välillä ja ravinnon merkitystä siinä, sitä kuinka vääränlaisia viestejä kehossa liikkuu kun syödään miten sattuu. Uutta informaatiota mulle oli
maitotuotteiden taipumus aiheuttaa solujen liian nopeaa jakaantumista, sillä maito on tarkoitettu vasikalle, jonka on tarkoitus kasvaa nopeasti. Asiaa pitää tutkia...
TH:n tärkeimmät aseet vanhenemista vastaan ovat urheilu, parsakaali, suklaa, omega-3, sitruuna, vihreä tee ja tomaatti kypsennettynä.
Sokeri täytyy jättää vallan pois. Helppoa!
Päivän viimeisenä luentona kävin kuuntelemassa
Varpua, joka puhui pitkälti samoista asioista kuin
tässä blogihaastattelussani. Lyhyt kertaus ei ole koskaan pahitteeksi, varsinkaan jos saa sysäyksen alkaa viimein toteuttaa jonkinlaista joogaohjelmaa.
Lähtiessä oallistujat saivat mukaansa kassin, joka sisälsi sponsorikamaa, kuten
Forsmanin vihreää luomuteetä,
Herbina-hiuskiinnettä,
Madara-käsivoidetta ja lehden viimeisimmän numeron, joka mulla jo olikin. Jätin sen päiväkahvilla käydessä siis sinne pöytään.
Luentoja olisi ollut tarjolla myös aiheista
psykoterapialla tutuksi itsen kanssa, luo itsellesi hyvä olo, rakastuin viholliseeni liikuntaan, olet arvokas, rohkeutta elää, kolme avainasiaa, liikkeeseen laatua näkymättömällä korsetilla sekä toimivana töissä, elävänä eläkkeelle. Jään todella suurella mielenkiinnolla odottelemaan seuraavaa tällaista tapahtumaa!
