keskiviikkona, tammikuuta 13

Katsaus motiiveihin

Lienee yhteistä kaikille blogille selitellä joskus tekemisiään, tässä tapauksessa syitä siihen, miksi tämä blogi on olemassa. Joku saattaa muistaa, että alunperin kirjoittelin kaappien siivoukseen keskittyvää tarinaa Kotiarkeologiaa-nimellä. Se tuli tiensä päähän oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun kaapeissa ei ollut enää mitään järjestettävää. Yritin ensin muokata siitä jotakin muuta, mutta kun itse en ollut siihen tyytyväinen, aloin postailla tähän blogiin ensin inspiskuvia, sitten omiani ja lopulta muutin kokonaan tänne. Vanha blogini oli täyttänyt tehtävänsä, kaapit -ja samalla ajatukset- olivat taas hyvässä järjestyksessä ja olin löytänyt missioni bloggarina.
Mikä se missio sitten on?
Kymmenkunta vuotta sitten eräissä häissä Satu (upea strawberryblondi, asuu nykyään omakotitalossa aviomiehen, kahden lapsen ja koiran kanssa) 23 v sanoi jotain sellaista, mikä ehkä selittäisi asiaa. Suoraa lainausta en painanut mieleen, mutta sisältö mulle ja toiselle ikätoverilleni oli se, että "ihana huomata että on elämää 25 ikävuoden jälkeenkin". Niinpä niin, eräässä toisessa blogissa saamani kritiikin perusteella joku arviolta parikymppinen ei sitä vielä tiedä. Eikä ilmeisesti sitäkään, että meille kaikille tulee ikävuosia lisää. Se, että lopettaako sen vuoksi elämisen tai jättääkö jostain muusta syystä kokonaan aloittamatta, on jokaisen itse päätettävä. Mulle kävi niin onnellisesti, että tajusin jo aikaisessa vaiheessa, että elämä on nytku eikä sitku ja että voin olla täydellisen onnellinen, vaikka täydellisen tyytyväinen en koskaan. Siitä tiedosta on ollut aika paljon iloa ja hyötyä varsinkin silloin, kun asiat eivät suju ihan omien toiveiden mukaan.
En kuvittele, että parinkympin kieppeillä olevat neitokaiset erityisemmin innostuisivat mun tyylivinkeistäni, mutta mielelläni tyrkyttäisin heille elämänasennettani: sinä olet upea ja saat olla upea eikä se ole keneltäkään pois!
Minä haluan, että jokainen päiväni on Fab ja siksi teen niistä sellaisia. Mua ei tippaakaan häiritse/loukkaa nekään anonyymikommentit, joissa tyylistäni ollaan eri mieltä, mutta tietysti toivon mieluummin asiallista kritiikkiä kuin henkilökohtaisuuksiin meneviä sutkautuksia. Eipä sen puoleen, voin vakuuttaa, että olen vuosien varrella kuullut jo todellakin kaikki loukkaukset, jos ei muualta niin omasta suustani. En mäkään ole itsestäni aina pitänyt.
 En tule jatkossakaan kirjoittelemaan tänne sen enempää henkilökohtaisia juttuja kuin yhteiskunnallisia kannanottojakaan, tämä on mun tyyliblogini. Toki tämä on mulle siksikin tärkeä, että varsinkin nyt kun en ole vielä löytänyt uutta kivaa työpaikkaa, vietän aika paljon aikaa yksin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jos netistä voi löytää aviomiehen (kuten minä) niin kyllä täältä löytyy samanhenkisiä kavereitakin. Mulla kun kaikki ystävät ja perheenjäsenet asuu niin kovin kaukana, että tapaan heitä vaan jokusen kerran vuodessa. Siksi olen erityisen iloinen siitä, että mulle on kertynyt kivoja, kauniita, huumorintajuisia ja muutenkin ihastuttavia lukijoita. Kiitos teille siitä!
Edit: mä löysin tänne kuvan:

17 kommenttia:

  1. Totta joka sana. Musta tuntuu, että joka päivä joku muistuttaa, että "apua, aika kuluu!" ja koittaa saada kaikki muutkin ihmiset paniikkiin. Myönnän, että oon itekin toisinaan taipuvainen tähän ajatteluun, mutta onneksi se on vähenemään päin. Siihen on varmaan auttanut aika paljon myös se, että kaveripiiristä löytyy kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä teini-iästä keski-ikäisiin ihmisiin. Tekis varmaan kaikille hyvää viettää aikaa välillä eri-ikäisten ihmisten seurassa, jotta tajuis, ettei se elämä lopu kun täyttää 30. Mutta ehkä ne tajuaa sen aikanaan ja se on sitten niiden oma murheensa jos eivät tajua ja lakkaavat elämästä, koska ovat muka liian vanhoja.

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa - ja muuten aivan samasta syystä aloin itsekin pitää blogiani. :)
    Varsinkin näin taas yhden syntymäpäivän lähestyessä tämä ikäasia mietityttää välillä itseänikin, mutta muuten en anna iän häiritä tekemisiäni millään tavalla. Olen siinä mielessä onnekas, että näytän melko paljon ikäistäni nuoremmalta, mutta niin ei välttämättä ole aina. Sitä on kuitenkin turha murehtia. :)
    Suurin osa kaveripiiristäni on itseäni nuorempia, mutta myös vanhempia löytyy joukosta - eikä ikäasiat ole koskaan olleet esillä ainakaan negatiivisessa mielessä. Jos ikäni - tai se, että mieheni on minua rutkasti nuorempi - on jollekin ollut ongelma, kyseessä on aina ollut joku ulkopuolinen henkilö.
    Age is just a number, todellakin!

    VastaaPoista
  3. Hyvin sanottu. Ei se elämisestä ja kauniista vaatteista nauttiminen iän mukaan vähene, taitaa olla päinvastoin.

    VastaaPoista
  4. Allekirjoitan! Parikymppisillä on vielä niin paljon opittavaa, eivätkä he välttämättä ole täysin sinut itsensä kanssa, mutta toivon mukaan iän tuoma elämänviisaus antaa sysäystä ajatukselle-> olen upea juuri sellaisena kuin olen :) ( eikä tarvitsisi dissata muita!)

    Itselle on aina ollut selviö, että ympärilläni on monen ikäisiä ihmisiä kavereina, se on rikkaus! Lisäksi olen aika pennusta asti ajatellut iän olevan pelkän numeron, ei siis tulisi mieleenikään dissata jotain sen perusteella, että hän on liian nuori/vanha :) ( ok myönnän, että 19-vuotiaana ne kolmekymppiset yh-isät eivät napanneet, mutta silläkään ei ollut tekemistä sinällään sen iän kanssa :)

    Ja musta on ihanaa, kuinka sun blogistasi oikein aistii sen, että olet sinut itsesi kanssa, jatka samaan malliin muru:)!

    VastaaPoista
  5. Tosi loistavasti sanottu. Mun runosuoni ei nyt kuki, mutta sun blogis on asiaa!

    VastaaPoista
  6. Täyttä asiaa! ^^ Mua ahdistaa se, että kun itse yrittää kovasti omaksua "nytku" -asenteen, niin sitten ympäristö ja perhepiiri tuntuu olevan tiukasti kiinni "sitku" -asenteessa, ja siis ulottaen sen nimenomaan muhun... :P Siinä on pakko jo alkaa haistatella kukkasia kaikenlaisille odotuksille ja painostuksille ;<

    VastaaPoista
  7. Tosi iso Kiitos kaunis kaikille teille ihanille!

    VastaaPoista
  8. Mä en sitten sanonutkaan vielä kaikkea... tuo Salkan maininta muiden (ja yhtä lailla itsensä) dissaamisesta: se syö niin paljon energiaa, jonka voi ohjata johonkin paljon hyödyllisempään. Uskokaa mua! Mua on itseäni paiskattu aika loistavalla itsetunnolla, mutta siitäkin huolimatta ryömin aikamoisissa pohjamudissa aina välillä... tosin ne mun "oikeat murheet" ei ole kyllä enää vuosiin liittyneet ulkonäköön millään tavalla.
    Mutta siis kaikki: muistakaa rakastaa itseänne ja tehdä itsenne onnelliseksi mieluiten joka päivä! (Pika-apuna voi kokeilla vaikka kukkamekkoa ;D)

    VastaaPoista
  9. Kiva, että tunnet tuolla tavalla. Välillä siinä itsekin onnistuu ja välillä ei. Kokemuksesta silti tiedän että elämää kolmenkympin jälkeen on vaan jos itse sen itselleen suo.

    VastaaPoista
  10. no mulla ei ollut elämää ennen kolmeakymppiäkään, joten en odota sen tulevan sen aikana tai jälkeenkään :D

    VastaaPoista
  11. Ootsä tiiti käyny kattoon Koskikeskuksesta jos sieltä löytys?

    VastaaPoista
  12. Luin juuri eräästä nuorten naisten muotilehdestä vinkkejä siitä, kuinka kolmenkympin saavuttanut nainen voi tehdä olemuksestaan ns. maanläheisemmän. Siis käytännössä vinkit oli sitä, että hiusten sävy voisi olla tummempi, hiukset lyhyemmät, pukeutuminen arvokkaampaa jne.

    Jäin ihmettelemään, että ei kai tuo voi olla tottakaan! En kyllä suostu tekemään itsestäni jotain muuta kuin mitä olen, vaikka olenkin kolmekymppinen. Pidetään me siis lippulaiva korkealla ja ollaan ihan sitä kuin itse haluamme olla. Nuorempana ei usein uskaltanut olla oma itsensä eikä oma tyyli ollut niin selkeä. Nyt kolmekymppisenä voi nauttia noista asioista. :-)

    VastaaPoista
  13. Mäkin odotan kauhulla sitä päivää kun se pyöree vuosi täyttyy taas, mä joudun sen jälkeen siirtyyn naistenlehtien lukemisessakin astetta kovempiin aineisiin, niinkun Saraan ja Jadeen... niille mä olen huomannut yhteistä ainakin sen, että farkuissa pitää olla korkee vyötärö ja sanallakaan niissä ei hiiskuta ainakaan metallimusiikista...
    Ja mä kun onnistuin kuunteleen oman kiintiöni iskelmää jo vuonna 91...

    VastaaPoista
  14. Huoh, noi naistenlehdet on kyllä jotain niin kammottavaa. Teksitillinen ulosanti on ihan ala-arvoista kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja ne mielipiteet ja haastateltavat henkilöt, voi jeesus!

    VastaaPoista
  15. No ei kai se helppoa ole naistenlehtitoimittajillakaan kun samoista aiheista pitäis vääntää jatkuvasti uusia juttuja.

    VastaaPoista
  16. Totta, mutta ei mun mielestä esimerkiksi Oliviassa ja Trendissä se teksti oo yhtä huonoa kuin "aikuisemmille naisille" suunnatuissa lehdissä, vaikka ei nekään mitään mun raamattuja oo. Enkä usko että tää mielipide johtuu mun iästä vaan siitä että ne lehdet yksinkertasesti on huonosti kirjotettuja:P

    VastaaPoista

Kiitos ystävällisistä sanoistasi, idoistasi, mielipiteistäsi, ehdotuksistasi... tulen niistä tosi iloiseksi!
Thank you for your kind words, ideas, opinions, suggestions... they make me really happy!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...